Muutos minussa

"Mahtava henkinen kasvu, joka näkyy" konmmentti ystävältäni watsapp-ryhmäkeskustelusta ystävieni kanssa...oli puhe miten itse tunnen muuttuneeni viime kesästä. Mä en vaan ole enää se ihminen, joka silloin olin. Enää en tunne surua tai vihaa raskausuutisista, enää en tunne että muiden lapset ovat minulta pois...lähipiirini lapset ovat rikkaus mun elämässä. Kyllähän se varmaan loppuelämäni kirpaisee kun kuulen toisten tulevan raskaaksi...mutta en enää tunne sen olevan pois minulta.

Vuosi sitten äitini sanoi minulle "mieti mitä kaikkea voi saada kun luopuu yhdestä asiasta" eilen siskoni sanoi "niinhän se menee, kun joku asia menee vituilleen toisen on mentävä hyvin". Kun päästin irti surustani ja tuskastani, huomasin että elämä etenee aivan eri tavalla. Asiat eivät tunnu niin raskailta eikä vastoinkäymisetkään enää pistä maihin. Kyllähän kaikenmoisia kolhuja elämässä tulee, mutta niiden kanssa pystyy elämään toisin kuin hoitojen aikaan. Olin silloin "heikko" ja jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntui vievän maan jalkojen alta. Tänä päivänä tunnen olevani vahvempi...erilainen ihminen.

Tämä muutos ei tapahtunut hetkessä, tämä vei aikaa...ja kyyneleitä. Mutta kaiken tämän jälkeen voin oikeasti sanoa että kliseisesti sanottuna lapsettomuus on tehnyt minusta vahvemman ihmisen.