perjantai 28. elokuuta 2015

Mitä nykyään

Vielä vuosi sitten päivämme koostuivat hoidoista, joko niiden kulusta tai niiden odottelusta...tai suunnittelusta...olihan minulla opintoni ja muutakin elämää, mutta hoidot oikeasti olivat ainut mistä puhuimme, mitä mietimme ja pähkäilimme...hoidot täyttivät päivämme. Näin jälkikäteen asiasta puhuessamme huomasin miten tiukoilla meidän suhteemme on ollut ja miten kauheaa elämä silloin on ollut.

Tällä viikolla aloitin viimeisen syventävän työharjoittelun, nautin uuden oppimisesta ja paikka on juuri sellainen, missä voisin työskennellä valmistuttuani...ja pikkuisen toivonkin, että sinne saisin harjoitteluni jälkeen jäädä. Tämän viikon aikana myös olen huomannut miten erilaista meidän elämämme nykyään on...

Nykyään meillä nauretaan, vitsaillaan ja opiskellaan. Käymme ulkona syömässä kerran pari kuukaudessa, vietämme illanistujaisia/saunailtoja ystävien kanssa, nautimme kaupungin tapahtumista ja välillä vuokraamme elokuvia ja herkuttelemme leffamässyillä. Käymme lenkeillä porukalla (minä, mies ja koirat), välillä käyn yksin ja välillä koirien kanssa...ostimme kotiin pari kahvakuulaa ja suunnitelmissa olisi talvea varten hommata juoksumatto, sillä minähän en hangessa hölkkää :)

Mitäs muuta? Ehkä isoin muutos, mikä on tapahtunut..On se, että meillä on aikaa ja rahaa toisillemme...jostain syystä hoidot ja lapsettomuus vei kaiken. Ehkä meidän oli helppoa soljahtaa tähän dinkkuelämään, kun tehtiin niin paljon suunnitelmia mitä tehdään jos ei lasta tule...nyt niitä sitten toteutetaan. Keväällä sitten lähdetään Venetsiaan romantisoimaan, syksyllä ajattelimme jotain uutta maata lähteä katsomaan...nyt kun voimme, niin reissaamme pitkin Eurooppaa kaupunki kaupungilta ja nähdään niitä paikkoja, joita olemme haaveilleet näkevämme.

Sillä eikös niin kaikkien lapsettomien tule tehdä...viettää pitkiä iltoja, reissata hullunlailla ja aiheuttaa kateutta lapsellisille pitkillä aamuilla ja löysillä päivillä ;) Ja tiedättekö mitä, sitä aiheutan...oon jo pariin otteeseen kuullut "helppoahan se teillä on ku ei ole lapsia..." niin onkin nyt, mutta taival tähän pisteeseen ei ole ollut helppo.

Edelliseen postaukseen viitaten, onnistuin sit facessakin asiasta rähjäämään ja sain aikaiseksi todella hyvää keskustelua siitä miten lapsettomanakin on oikeuksia elää ja olla niinkuin haluaa...yllättävän paljon on lähipiirissä tahattomasti ja tahdostaan lapsettomia...ja ihana huomata ettei mun valinnat ainakaan kavereita häiritse.

8 kommenttia:

  1. I feel you. Meillä yritystä takana oikeesti vasta 1v 4kk, endo todettiin tän vuoden alussa. Lokakuussa ois hoitoihin lähtö, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, ettei edes lähdetä yrittämään. Nykyään nautimme elämästä ilman kellontarkkaa kiertoa;) jos meidät on tarkotettu lapsettomiks niin sit sellasina pysytään. ollaan kai sit outoja kun ei edes lähetä yrittään?! Jokainen aatelkoot mitä tahtoo. Kiertelemme eurooppaa mekin, kummallakin mieluinen työ, ostelemme materiaa jos siltä tuntuu ;) lice is good! KaikkeA hyvää teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin jälkikäteen mietittiin oliko hoidoissa mitään järkee...no tulipa kokeiltua. Mun mielestä se on jokaisen asia lähteekö hoitoihin vai ei. Kaikkea hyvää teillekin, kyllä elämästä kuuluu nauttia sellaisena kuin sen on :)

      Poista
  2. Kyllä ne "lapselliset" ihmisetkin voivat kaikkia noita kivoja juttuja tehdä sitten aikanaan, ei ne lapset onneksi ole pieniä avuttomia reppanoita kuitenkaan loputtomiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, toi heitto nyt oli enemmän semmonen piruilu...kun lapsettomia aina "lohdutellaan" sillä miten me voidaan tehdä sitä tätä ja tuota, kun ei ole lapsia "estämässä"

      Poista
  3. Minulla on lapsi, tulin raskaaksi 3 vuoden yrittämisen ja parin keskenmenon jälkeen. Vauvavuosi oli yhtä helvettiä. Taaperon kanssa jo sujuu paremmin mutta helppoa ei ole ollut. Rakastan lastani mutta en suostu kenenkään mieliksi valehtelemaan ettenkö olisi välillä miettinyt oliko tämä kaiken vaivan arvoista. Olen myös välillä miettinyt, oliko lapsettomuustaival luonnon viesti kertoa ettei meidän kuulu saada lasta. No ehkä jo tekstistä voit myös päätellä että minulla todettiin synnytyksenjälkeinen masennus joks osataan tietty vaikutti/vaikuttaa ajatuksiini. Mutta silti, uskallan edelleen (näin anonyyminä tietysti) kyseenalaistaa sen myytin jonka mukaan lapsen saaminen olisi jotenkin ainoa arvokas ja merkityksellinen asia maailmassa. Yksilönä lapseni on maailmani napa ja rakastan häntä yli kaiken mutta edelleenkään en suuremmin kiinnostu lapsista, lapsiperheiden jutuista yms. Vapaudenkaipuuni on edelleen kova ja odotan että lapsi kasvaa ja pääsen (mahdollisesti hänen kanssaan) tekemään asioita jotka nyt ovat saavuttamattomissa. Ääh, en tiedä saako tästä jutusta mitään irti mutta pointtini oli se, että mielestäni lapsi ei kaikille ole elämän onni ja autuus ja elämä ilman lapsia voi olla erittäin hyvää elämää
    jos asian kanssa on sinut. Anteeksi jos loukkasn jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ainakaan minua loukannut. Minusta on hyväkin kuulla siitä ettei se vauva-arki aina niin aivoista ole...jopa näin lapsettomanakin :) Kiitos kokemuksesi jakamisesta.

      Poista
  4. Me päätimme mieheni kanssa lapsettomuushoitoihin lähtiessä, että tulemme elämään silloin niin kuin eläisimme ilman hoitoja. Ettei sitten jälkeenpäin harmittaisi, että heitimme ehkä elämästä hyviä vuosia hukkaan turhan takia. Olemme viiden viimeisen vuoden aikana matkustelleet paljon ja muutenkin eläneet niin, että voin muistella noita vuosia ilolla ja pitää niitä onnellisina vuosina. Hoidot eivät näin päässeet stressaamaan meitä turhaan, mutta sopivasti lujittivat parisuhdettamme.
    Nyt vihdoin olen raskaana, kiitos luovutettujen munasolujen, ja odotan innolla sitä uutta, rauhallisempaa arkea. Ei harmita vaikka pääsimme tänä vuonna vain kerran ulkomaille. Pariin seuraavaan vuoteen emme matkusta välttämättä ollenkaan, mutta se ei haittaa. Jatkamme sitten myöhemmin uusien maiden valloittamisia kolmestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuohon reissaamisen väliin jättämiseen vaikutti sekin, että olin työtön opiskelija joten hoitoihin kuuluvien lääkkeiden osto vei kaikki ylimääräiset rahat. Ehkä siksikin se stressi hoitojen aikaan oli niin kauhea, opinnot painoi päälle ja hoidot stressasivat.

      Poista