Jipjip...suunnitelmia

Maanantaina alkaa taas opiskelut, opparin teko ja uusi vaihe elämässä...syksyn vietän mielenterveys- ja päihdeongelmien, sekä perhehoitotyön parissa. Tämän lisäksi minulla on haastattelu keskussairaalaan sijaisuuksia varten, josko sieltä sais alkupotkun mun uralle..on nimittäin täs viimeaikoina selvinnyt mikä on "mun juttu" ja toivon että nyt vähitellen pääsisin siihen suuntaan tota hoitsun uraa luomaan.
Parilta salilta olen kysynyt hintoja, pihiopiskelija kun olen...ja arvatkaan mitä, toiselta sain hyvän tarjouksen johon taidan tarttua 40€/kk 24/7 salikäyttö ja jumpat, eiköhän siinä ehdi timmitellä itteesä vaikka päivisin töissä ja koulussa käykin...öisin sitten salilla riehun ja rääkkään kroppaa...lähtee nää saatanan läskit.

Ruokavaliota en nyt kyllä enää ruukkaile, tällähetkellä se on gluteeniton, lähes lihaton(välillä kanaa ja muuta vähärasvaista lihaa syön), maitotuotteita en oikein ikinä pahemmin ole käyttänyt (rahkaa ja juustoja ja nämäkin vähärasvaisena) kasviksia, hedelmiä ja marjoja sitten kulutan PALJON. Olo on hyvä, maha ei ole sekaisin tai turvoksissa...joten tällälilnjalla pysyn. Pitää nyt noi vitamiini- ja hivenainekuviot saada kohdilleen niin jopas musta tulee terve ja endokin hyppää pois kropasta (hah)

Sitten se isoin juttu...päätettiin et kysyn lekurilta mitä muutoksia voi hoidon suhteen tehdä ja ajattelin pyytää kilpparilähetteen ihan piruuttani ja jos ei raskautta ala niin viimeinen kokeilu vuoden vaihteessa...jos vaan mun tavoitteet on täyttyny (eli se paino ja opinnot edenneet niinku pitää). Näillä mennään...kuitenkin nyt ensin hoidan kroppaa kuntoon, ja sitten ehkä kokeillaan vielä kerran...

kivut...ja hups

Mullahan toi endo kipuilee enempi ja vähempi, ruokavaliolla sain kipuja hyvin rauhoittumaan ja yleensäkin mulla on ollu menkkojen ja ovulaation välinen aika lähes kivutonta...mitä nyt munasarjoja nippailee tms. Nyt kuitenkin on menkoista saakka nipistelly munasarjoja, kohtuun koskee (ei kramppaa, vaan tuntuu ku se ois kiinni tossa edessä mahassa ja liikkeet saattuu oudosti), venytellessä vihloo munasarjaan ja kohtuun ja välillä kävellessä on ihme repäisykipuja... helvetti jos toi nyt on pahemmaks menny. No pitänee ottaa puheeks lekurilla ku sinne pääsen...jos ei muuta niin josko nopeutuis laparoskopiaan pääsy.


Hups.kirjoittelinkin tästä aiemmas postauksessa...joten tulipa todistettua sekin et mun aivot on mössöä. Mikä hitto mua vaivaa?

vaikeaa

Jatkanpa edelleen purnaamistani...puolitoista viikkoa aikaa lääkäriin ja toivottavasti siitä pian olis laparoskopia, tässä taas mietin opintojani sillä loppuvuodesta on taas 7viikkoa harjoittelua ja haluaisin nämä endo- ja lapsettomuusriesat kuriin ennen sitä. Pitää nyt sit kysyä samalla mitä tässä tapahtuisi, jos vielä kerran ivf-suohon upottaisi itsensä...siis mikä muuttuisi että edes kannattaisi lähteä. Sillä en oikein jaksa uskoa että tulos muuksi muuttuu, jos ei edes ole selvää missä oikeastaa on vika. Ei lääkityksen muutokset auta siihen ettei munasolut hedelmöity tai alkiot on paskoja...äh en ees jaksa noita miettiä

Koska tilannehan on tällähetkellä se että kystapuolelle koskee koko ajan, pientä tuikkailua kohdun alueella on ollut kuukautisista lähtien (joo kp1 yks oli tossa viikko...vai kaks sitten...no kuitenkin hetki sitten). Yleensä tää menkkojen ja ovulaation väliaika on ollut kivutonta...ainakin siedettävää, nyt syön päivittäin särkylääkkeitä jotta pystyn työni tekemään ja lenkillä käymään. Nämä (oudotkin) kivut ei ole ainut ongelma, lisäksi päätä särkee vähän väliä, astma oireilee lääkityksestä huolimatta ja pääni on ihan mössöä (tunteet hyppii suunnasta toiseen...itkeä tihutan ja kiukuttelen syyttä)...tuntuu kuin olisi pahinkin pms menossa, mutta kierto on vasta alussa...


Sekopää, mikä sekopää...mut vaikeeta tää on, ku pitäis joku suunta valita...pakko tässä olis edetä johonkin. Surettaa vaan ettei suunta taida olla se minne luulin meneväni. Hitto et voi olla vaikeeta, kun ees olis normaaliolo.

toivottomuus

Ne hetket kun pysähtyy ja on liikaa aikaa miettiä...ne hetket kun tajuaa, että oikeasti on luovuttava haavesta tulla äidiksi...on luovuttava toivosta ja siirryttävä eteenpäin, uusiin haaveisiin ja unelmiin. Vaikka tiedän ja järkikin sen sanoo että niin on tehtävä, niin miksi tää on niin vaikeaa?
Mulla on synttärit aika tarkalleen kuukauden päästä, täytän 35 vuotta...eli oikeesti multa loppuu aika. Emmä voi viittä vuotta lisää kitua ja odottaa mahdotonta...koska endo ja ikä alkaa tehdä tehtävänsä,  musta ei tule äitiä...mö tiedän sen :(

Mikä tässä enää muuttuisi niin, että onnistuisimme? Hoidot ei muutu, jos jatketaan...eli alkioita ei tule ku muutama paska. Seksillä ei olla tulosta saatu kuuteen vuoteen niin miksi nyt niin kävisi? Mikään ei muutu...minun on pakko muuttua ja luovuttaa...

En vaan enää jaksa tapella tai odottaa jotain tapahtuvan...en vaan jaksa.

lapsia ei tehdä...lapsia ei saada...ei meillä

Eilen tää alkoi ja tänään vahvemmin ollut esillä...suru siitä ettei musta tule äitiä, eikä miehestäni isää. Vaikka hyväksyn elämäni tällaisena ja rakennan sitä kohti uusia unelmia...niin silti...miksei asiat voineet mennä toisin? Miksei meillä voinut hoidot onnistua? Mikä mussa on niin pahasti vialla ettei musta voi tulla äitiä? Miksi mulle ei edes anneta mahdollisuutta? Miks, miksi,miksi?

Ehkä tää ahdistus ja surkuilu kumpuaa monien alkavien ja pyörivien hoitojen vuoksi, niin paljon iloa ja odotusta, toivoa ja mahdollisuuksia, jännitystä ja pelkoakin...ja onnistumisia onnistumisien jälkeen. Miks meille sitä ei suotu? Edes mahdollisuutta onnistumiseen. Vasta viime päivinä oon huomannu miten huonosti meidän hoidot meni, ei pelkästään nega tulokset mutta kaikinpuolin päin vittuahan noi hoidot meni...eihän niissä mikään oikeesti menny hyvin? Ei missään vaiheessa ollut sellaista hetkeä että olisi voinut hengittää ja luottaa tulevaan...edes hetken uskoa onnistumisen mahdollisuuteen. Viimeisen vuoden olen pelännyt ja kärsinyt, ilman uskoa tai toivoa plussasta...ja loppupeleissä ilman mitään tulosta. Ainut mitä mulle on selvinny, ettei meille synny alkioita (miksi? No sitä en tiiä) ja ne vähät joita väkisin saadaan aikaiseksi on hitaita (ja taas...miksi? Kuka tietää?)

Helvetin paljon lisää kysymyksiä on noussu, eikä mitään vastauksia...ei mitään tiedonmuruakaan, josta voisi toivoa saada tai tietoa mikä oikeesti on vikana.

Että tämmönen yk1, täysin toivotonta tjottailua

TJOT

Meillä siis tjottaillaan...palattiin siihen mistä aloitettiin,  tulee jos on tullakseen ♥ toivotaan parasta, muttei enää pelätä ettei lasta tule. Hoidot unohdetaan ja harrastetaan vaan paljon seksiä...ja ollaan onnellisia.

Kunhan saan aikaiseksi, niin lisäilen tonne oman sivun timmimimmi-projektille, tehdään tästä painonpudotuksesta mahdollisimman julkista, niin jospa sitä muututaan kunnolla...uusi fitness feeniks :D

Eli kaipa meillä sit alkaa yk1 ;)

jatkosta

Olen viimepäivinä paljon pohtinut hoitoja (haluanko enää itseäni niillä kiduttaa?) ja blogin tulevaisuutta, johtuu varmaan siitä kun blogipuolella näyttää monella hoidot taas käynnistyvän tai juuri pyörivän parhaillaan....pikkusen jo pelkään että iso plussapläjäys on tulossa tässä piakkoin, niin monta hoitoa on tulos ja menos, et luulen blogilistani taas kutistuvan muutamalla. (On muuten jotenkin surullista huomata et oikeesti meille kävi niinku pelkäsin silloin monta vuotta sitten...muut raskautuu, me ei koskaan)

Jos puhun hoidoista kidutuksena, tuskin ne enää on meidän tie....ja mies ei kuulemma haluaisi mua niillä kiduttaa, uskoo jostai  syystä että lapsi luomusti saadaan jos saadaan (ihana mies, kun jaksaa ihmeisiin uskoa ♥)
toisaalta olen miettinyt olisiko vaihtoehtohoidot meidän suunta, homeopatia ja akupunktio, ruokavalio nyt muokkautuu taas vähän jos (KUN) sen superdieetin aloitan...ja vitamiinit &hivenaineet pitää vielä viilata kuntoon....ja harrastetaan seksiä ku siltä tuntuu...opetellaan uusiks et sitä voi tehdäkin halusta ei pakosta...

Mutta mikä sitten on jatko...rupeanko kirjoittamaan yk1:stä kuin vasta aloittaisimme yrityksen vai yk187 kun jossain semmosessa kai mennään? Vai mistä hitosta mä kirjoitan mun lapsettomuusblogiin, ku ei mulla kyl mitään kiinnostusta oo laskee mikä yk on menossa..tai kertoo montako kertaa ja missä kulmassa pantiin....kuitenkin edelleen on tarve on kirjoittaa ja ajatuksia purkaa, ehkä tästä tulee sekavien ajatusten kaatopaikka.