Olen viimepäivinä paljon pohtinut hoitoja (haluanko enää itseäni niillä kiduttaa?) ja blogin tulevaisuutta, johtuu varmaan siitä kun blogipuolella näyttää monella hoidot taas käynnistyvän tai juuri pyörivän parhaillaan....pikkusen jo pelkään että iso plussapläjäys on tulossa tässä piakkoin, niin monta hoitoa on tulos ja menos, et luulen blogilistani taas kutistuvan muutamalla. (On muuten jotenkin surullista huomata et oikeesti meille kävi niinku pelkäsin silloin monta vuotta sitten...muut raskautuu, me ei koskaan)
Jos puhun hoidoista kidutuksena, tuskin ne enää on meidän tie....ja mies ei kuulemma haluaisi mua niillä kiduttaa, uskoo jostai syystä että lapsi luomusti saadaan jos saadaan (ihana mies, kun jaksaa ihmeisiin uskoa ♥)
toisaalta olen miettinyt olisiko vaihtoehtohoidot meidän suunta, homeopatia ja akupunktio, ruokavalio nyt muokkautuu taas vähän jos (KUN) sen superdieetin aloitan...ja vitamiinit &hivenaineet pitää vielä viilata kuntoon....ja harrastetaan seksiä ku siltä tuntuu...opetellaan uusiks et sitä voi tehdäkin halusta ei pakosta...
Mutta mikä sitten on jatko...rupeanko kirjoittamaan yk1:stä kuin vasta aloittaisimme yrityksen vai yk187 kun jossain semmosessa kai mennään? Vai mistä hitosta mä kirjoitan mun lapsettomuusblogiin, ku ei mulla kyl mitään kiinnostusta oo laskee mikä yk on menossa..tai kertoo montako kertaa ja missä kulmassa pantiin....kuitenkin edelleen on tarve on kirjoittaa ja ajatuksia purkaa, ehkä tästä tulee sekavien ajatusten kaatopaikka.
Vaikka meillä hoidot jatkumassa/käynnissä niin pelkään, että en raskaudu ja muista blogeista saa lukea vain hyviä uutisia. Vaikka ihanaahan se on jos vain joku tästä kärsivästä saisi sen oman nyytin mutta kyllä se silti sattuu lukea muiden onnistumisia.
VastaaPoistaJos ette hoitoihin enään mene niin toivon todellatodella, että se ihme sieltä tulisi teille<3
Ja kirjoitat just sitä mitä ite haluat :)
Musta toi niin hankalaa ku toivoo et muut onnistus, mut samalla pelkää ihan hitosti sitä et kaikki muut onnistuu ja ite ei :/ tällä hetkellä en usko että mulla on paukkuja lähtee hoitoihin, mut ainahan se mieli voi muuttua...katon kuitenkin ensin sen skopian ja mietitään sit uusiks.
VastaaPoistaEi sun varmaan kannata miettiä tarviiko kirjoittaa välttämättä mitään lapsettomuuteen tai hoitoihin tai mihinkään liittyen. Mullekin blogi on juurikin tuo sekavien ajatusten kaatopaikka. Ja sellaisena se on ihan hyvä. Jos kirjoittaminen helpottaa, niin sitten pitää kirjoittaa. Lukijan vastuulla on se, mitä haluaa lukea. Kaikenlaisille tunteille löytyy varmasti vertaistukea.
VastaaPoistaMä oon kanssa noiden tulevien hoitojen suhteen ihan nollatoiveissa. Tuntuu toisaalta ihan typerältä, kun pitää edes mennä koittamaan. Itsensä kiusaamista. Mies pöljä vielä uskoo ja toivoo... ja oon luvannu koittaa nuo julkisen puolen hoidot sen vuoksi. Samalla meillä on aikaa kasvattaa itseämme adoptio/sijaisvanhemmiksi tai sitten sopeutua elämään kaksin.
Mä ainakin jäisin kaipaamaan sun tekstejäsi jos vallan kokonaan katoaisit. Tuntuu, niinku susta ois tässä matkan varrella tullut kaveri, vaikken julkisinua tuntisikaan. Kiinnostunut olen tietämään mm. miten ura lähtee liitoon ja miten kotiutuminen uuteen kotiin on alkanut ja kuinka kunto kohoaa. Kun onhan tässä elämässä sitä muutakin kuin tuo perhanan lapsettomuuspeikko. Ja sun taistelu on vähän niinku mun taistelu ja sitte sun ajatuksista voin mäkin jotain ottaa omakseni ja kehittää itseeni.
Olen lukenut blogiasi jo tovin. Toivon, että jatkat. Meillä lapsettomuutta takana yli 3 vuotta. Hoitoja ei ole tehty, syksyllä ensi käynti polille. En jaksa uskoa itse hoitoihin enkä ihmeisiin. Joku pieni toivo on kuitenkin aina oltava. Jos sinulle on SP osoite jonka voit jakaa, voin kertoa lisää. Itse en blogia kirjoita, ainakaan vielä.
VastaaPoista