tiistai 22. lokakuuta 2013

Viisi vuotta yhteistä taipaletta takana, suurin osa niistä lasta toivoen... mun tuki ja turva, mun paras kaveri...
mun muru, joka viime viikkoina on joka ilta jaksanut mut "nukuttaa" eli makoilee sängyssä vieressä/pitää sylissä ja silittelee mua nukahtamiseen saakka, päivisin toimii sohvalla mun pesänä, eli makoilen sylissä. Ihminen, joka pysyy mukana kävi tässä miten tahansa...ei voi kuin olla onnellinen siitä, että tiemme kohtasivat aikoinaan ♡


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti