rauhan maassa

pahin taitaa olla ohi tai keskusteluavun pyytäminen sai mielen rauhoittumaan...oli kumpi tahansa niin olen tyytyväinen. Viime päivinä olen jopa nauranut aidosti ja tuntenut pientä toivoa, sieltä se pirulainen taas hiipii minua kiusaamaan.
Keskusteluissa on taas adoptio,keskustelut ovat erilaisia kuin ennen...vakavampia...todellisempia...mahdollisempia...ehkä siinä on meidän tulevaisuutemme, ehkä jossain odottaa unieni lapsi. Kuka sitten tietää onko avain meidän vanhemmuuteen koeputkissa vai paperiviidakossa ?