Olen viimepäivinä kärsinyt huonosta omastatunnosta...täällä blogimaailmassa teistä niin moni kaipaa ja suree lapsettomuutta ja samalla minä suhtaudun tulevaan hoitoon kun biologiseen kokeeseen...onko alkiomme parempilaatuisia laihtumisen jälkeen? Saadaanko enemmän alkioita? Jne jne... Meillä ei suunnitella vauvanvaunuja ja vauvanvaatteita, meillä suunnitellaan italiaan matkaa ensi syksylle.
Pitäisikö minun enemmän toivoa ja kaivata...? En osaa sanoa, en vaan tunne sitä kaipuuta niinkuin ennen. Välillä jopa tuntuu että lapsi sotkisi mun elämääni liikaa...musta on tullut liian mukavuudenhaluinen ja nautin tästä elosta näin, huolettomana ja iloisena.
Miksi sitten edes lähteä tuohon hoitoon? Miksi me viemme paikan joltain joka oikeasti haluaa lapsen? Koska en halua myöhemmin katua...en halua miettiä "entä jos...?" Tämä hoito vie meidät tällä tiellä päätökseen ja saamme rauhan. Minä olen onnellinen, minä nautin elämästäni ja haluan päätöksen tälle osalle elämääni.
Tuohon mäkin tähtään! Älä ihmeessä ainakaan pode huonoa omaa tuntoa. On aivan äärettömän upea juttu, että oot löytänyt onnenavaimet. Niitä mäkin harhaillen etsin nyt. Ja ei niitä lapsettomuuden takia hukata kannata, jos ne on löytänyt!
VastaaPoistaÄlä missään nimessä pode huonoa oma tuntoa! Kumpa itekkin pystyisin suhtautumaan hoitoihin tuolla tavalla ja saamaan ajatukset kohdistettua johonkin ihan muuhun.
VastaaPoista