Tunteita ja tuntemuksia

Jännä välillä huomata miten moni meistä bloggaavista lapsettomista on raskautunut...samalla tunnen sen pienen surun piston sydämessäni, sen joka miettii "miksi emme me?" Sen piston, joka miettii "entä jos tulisinkin luomusti raskaaksi?"

Se pisto/ääni päässäni on se pieni osa, mikä minulla on enää jäljellä lapsenkaipuuta...pieni muisto lapsettomuudesta. Pieni, mutta kovaa huutava kaipuu. Samaan aikaan toinen ääni päässäni sanoo että näin sen pitikin mennä, näin minun elämäni kuuluu mennä.

Minulla on pitkästä aikaa tunne että olen siellä missä pitääkin...vaikken uskonut että se on elämä lapsettomana. Luulin että lapsi olisi se puuttuva palanen elämästäni. Luulin etten pystyisi elämään lapsettomana parina. Mutta luulo ei ole tiedon väärti...Minä pystyn elämään lapsettomana. Lapsi ei ole puuttuva palanen...sillä vaikka olen lapseton, olen eheämpi kuin vuosiin. Tänään minua ei riivi suru ja kipu, tänään minä nautin elämästäni sellaisena kuin se on...ja vihdoinkin minä elän!

Ja lopuksi...

This ain't a song for the brokenhearted
No silent prayer for the faith departed
And I ain't gonna be just a face in the crowd
You're gonna hear my voice when I shout it out loud

It's my life
It's now or never
I ain't gonna live forever
I just wanna live while I'm alive

(It's my life)
My heart is like an open highway
Like Frankie said, "I did it my way"
I just wanna live while I'm alive
It's my life