Ei tänä vuonna en juhli kumpaakaan, äitini on matkoilla äitienpäivänä ja mieheni kanssa päätimme ettemme tänä vuonna myöskään "juhli"/muistele lapsettomuuttamme.
Vielä muutama viikko sitten luulin ettei äitienpäivä kirpaise...ettei se tunnu pahalta eikä se aiheuta surua, mutta toisin kävi kaverini kertoili miten heillä vietetään ensimmäistä äitienpäivää tänä vuonna, miten hän saa aamupalaa vuoteeseen ja miten hän pääsee nauttimaan päivästä erilailla kuin ennen...ja sitten tuli hiljaisuus, se hiljaisuus jota minun läsnäollessani käytetään, kun on möläytetty jotain äitiyteen liittyvää..."ai anteeks että näitä höpisen..." ja jutut vaihtuu johonkin mikä ei kumpaakaan kiinnosta.
Mitä sitten tulevaisuudessa? Välttelenkö facebookia? Välttelenkö toukokuussa kavereitani? Vai laimeneeko tämä tuska ikinä? Minä en enää lohduttaudu ajatuksella "ehkä ensi vuonna", minulla ei ole sitä vaihtoehtoa...minä en ole ensi vuonnakaan äiti, minä en vietä äitienpäivää äitinä. No tähän on tottuminen...lap
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti