Mitään ei tapahdu...ei siis oikeesti mitään. Raskautta on turha toivoa, kun ehkäisypillerit käytössä leikkaukseen saakka ja sen jälkeenkin määrittelemättömän ajan. Hoidoista ei pienintäkään tietoa, köyhänä turha haaveilla yksityisestä eikä julkiselta mitään kuulunut neljännen hoidon mahdollisuudesta....
Eli mitä nyt...ei yhtään mitään, leikkaus tulee syksyllä (olettaisin että kutsu olisi tullut jos toukokuussa leikkaavat),. Leikkauksen jälkeen en tiedä mikä on suunnitelma...syön Lopen elämääni cerazettea?
Suoraan sanottuna vituttaa taas kaikki. Ärsyttää muiden onnistumiset ja hehkutukset. Vituttaa kun meillä ei mikään etene mihinkään. Suututtaa kun meidän pitää olla se pari, joka ei saa lasta ikinä. Surettaa kun tiedän että pian ei ole mahdollisuutta enää adoptioon, kun ikä tulee vastaan... niin toinen jalkahan tässä on jo haudassa eli kannattaako mistään lapsista edes haaveilla?
Miksi tässä kävi näin?
Olen niin kovin pahoillani. =( Tiedän että en voi tehdä tai sanoa mitään mikä auttaisi. Joka tapauksessa olette ajatuksissani!
VastaaPoistaAnna vituttaa ja ihan rauhassa. Tunteesi ovat niin tuttua kauraa. Suurimman osan ajasta vihaan kaikkia lapsellisia, milloin minusta tuli tällainen. Miksi minulle kävi näin. No näin nyt vaan kävi ja minulla ja sinulla on oikeus olla sen vuoksi vihainen ja vittuuntunut vaikka hamaan loppuun!! Se ei kuulu kellekään...
VastaaPoistaLeikkausaika voi myös tulla yllättäen, toivon sitä myös sinulle! Hyvä, että kerkesin laparoskopia jonossa pari viikkoa olla, kun tuli soitto, että aika olis jo vajaan parin viikon päästä! Ja mulle sanottiin, et jono on n. 2-4 kk. Mut laitettiin siis keskikiireellisenä jonoon, pari kystaa löytyi oikeasta munasarjasta. Kerrankin pääsivät yllättämään! :) terkuin Minni
VastaaPoista