Kuten aiemmin kirjoittelin, meillä ei vietetä(juhlita) äitienpäivää, eikä lapsettomien lauantaita...meillä on tänään juhlapäivä. Juhlimme valmistunutta opinnäytetyötäni ja parisuhdettamme. Juhlistamme sitä, että vaikka meillä on monen vuoden piina hoitojen ja lapsettomuuden myötä takana, olemme edelleen yhdessä, rakastamme toisiamme ja pala palalta opimme nauttimaan elämästämme kaksin.
Lapsettomuus hoitojen aikaan on vaikeaa, sopeutuminen siihen että jäät lapsettomaksi on vielä vaikeampaa. Tunteet hyppivät laidasta laitaan...useimpina päivinä voin hyvin ja nautin elämästäni, siis oikeasti nautin. Toisina sitten murjotan ja suren, suren sitä mitä en saa.
Tämän kevään aikana olen oppinut nauttimaan kaksinolosta, siitä että voimme varata matkan italiaan niin ettei tarvitse miettiä millä liikumme, vaan voimme liikkua miten haluamme, koska meitä on vain me. Olen oppinut nauttimaan spontaaneista illanvietoista kavereideni kanssa, sillä me voimme sellaisiin lähteä...mikään ei sido meitä jos olemme töistä vapaalla. Olen oppinut nauttimaan pitkistä aamuista, rauhallisista aamulenkeistä koirien kanssa ja tv:n katselusta sohvalla kahvia juoden. Minä olen oppinut itsekkäästi nauttimaan elämästäni lapsettomana aikuisena....ja silti välillä mietin vaihtaisinko tämän kaiken omaan lapseen? No totta helvetissä...
Ehkä olisi vihdoin aika edetä adoptioprosessiin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti