keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Päätöksiä...

Juteltiin eilen miehen kanssa(tai minä ilmoitin että näin tehdään, jos miehelle käy) ja tultiin siihen tulokseen, että juhannukseen asti syön pillereitä ja sitten aloitan taasen clomit ja yritetään nyt sitten testien ja kaikkien mahdollisten apukeinojen kanssa raskautua. 


En tiedä mitä on tapahtunut miehen mielessä, kun aiemmin asiasta ollaan aika pintapuolisesti puhuttu, eikä ole välillä oikeastaan kiinnostunut ollenkaan koko asiasta...onko sitten tauko tehnyt tehtävänsä ja minä rentoutunut asian kanssa vai mikä... Ehkä loppujen lopuksi olen ollut aika kamala ja ahdisteleva tän lapsiasian suhteen...varmaan hittovie painostanut seksiinkin tota ukkoa aina ovulaatioaikona...
mikä nyt sitten aiheuttaakin kysymyksen, onkohan toi mun stressaaminen aiheuttanut jotai hiton siittiökuolemia? voiko oikeasti ollaki että stressi on kaikkien ongelmien takana (siis onhan se endokin tuolla mut...) Aina kuitenkin puhutaan ettei saa stressata, mut olen aina ajatellut että minä en saa stressata ja jos stressaan niin kroppani ei vaan raskaudu. Mutta miten paljon sitten ylimääräinen stressaaminen vaikuttaa mieheen? Onko kellään mitään tietoa asiasta?


Mutta hetken vielä olemme stressaamatta ja toivotaan että luonto tehtävänsä ja onnistuisimme sitten pian pillereiden jälkeen raskautumaan...positiivinen mielliala taas valloillaan, yksi tuttuni monen vuoden yrittämisen ja luovuttamisen jälkeen on raskautunut, vaikka heillä piti raskautumisen olla lähes mahdotonta ja olivat adoptointijonossa jo. Ja onhan noita plussia nyt muutama bloggaajakin saanut. Näköjään ihmeitä tapahtuu, toivottavasti meillekin. Toistaiseksi kuitenkin nautin tästä kesästä ja kauheista siitepölyallergiaoireista :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ärsyttävää

Tunnun nykyään olevan koko ajan ärtynyt, kaikki ärsyttää...mies, koirat, naapurin akka joka on ruvennut sisällä polttamaan ja koko rappu haisee röökiltä, kun meidän taloyhtiössä ei saa polttaa edes parvekkeella...ja arvatkaan mitä, toi röökimuijahan on raskaana, eli liekkö sen takia nyt vetää röökinsä sisällä ettei kukaan näe että raskaana ollessaankin polttaa. Miks tommoset aivottomat ääliöt raskautuu? 

Kauheeta kiukuttelua raskautumisesta, vaikka edelleen pillereitä syön...vois ehken auttaa raskautumiseen, jos vaikka jättäis ton ehkäisyn pois ja vaihtas pillerit clomeihin, sit ehkä ois aihetta kiukutella ettei raskaudu :)

Epäilen kuitenkin että tämä nykyinen kiukkuilu nyt enemmän johtuu siitä että on aika rankka flunssa kuumeinen iskenyt, eikä oikeasti jaksa tehdä oikein mitään...ja en oikein osaa olla tekemättä mitään, joten tilanne rassaa ihan helevetisti. Tänään kuitenkin menen tohon salille tutustumaan ja sopimaan jatkosta, eli jos piakkoin pääsis kuntoilemaan kunnolla ja sais vaikka kroppaa timmimpään kuntoon...ois sitten edes hiukka nätimmän näkönen lomakuvissa, päätettiin että syyskuussa lähdetään reissuun, joko pariisiin tai lontooseen \o/

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

korsi, joka katkaisi kamelin selän...

Minä kuvittelin olevani suhteellisen sujut asian suhteen...kuvittelin ettei äitienpäivä vaikuta minuun...ja paskat! (tiesin kyllä ettei tää päivä tule olemaan niitä helpoimpia)

Viimeaikoina on hirveästi ollut raskautumis- ja vauvauutisia, ja jotenkin tänään meni sitten yli...taas yksi kaveri raskaana, toinen lapsi tulossa siinä ajassa kun en itse ole saanut sitä yhtäkään. Miten  helvetissä tää voi toisille olla niin helppoa ja lapsia tulee kun niitä haluaa? Miks meillä ei voi onnistua? Miks minä en pääse ikinä viettämään äitienpäivää äitinä? Mikä helvetti mussa on etten onnistu raskautumaan? Olenko jotenkin viallinen ja huono ihminen? Olisinko varmasti huono äiti ja siksi en raskaudu?

Mä oikeesti olen ollut positiivinen ja jokseenkin uskonut tulevaan, nyt vaan tuntuu taas siltä ettei sitä tulevaa ole...ainakaan sellaisena kun luulin. Ehkä meille ei ikinä suoda sitä omaa vauvaa ja vanhemmuutta, mistä kaikki niin puhuu. Oishan se ihana joskus tietää mitä ihmiset tarkoittaa kun puhutaan miten ensimmäinen lapsi muutti elämää...tai miten oma lapsi muuttaa arvomaailmaa ja elämänarvoja. Kaipa mä sitten pysyn tämmösenä ikuisesti tai katkeroidun pahemmin ja pahemmin...mikäs siinä, toivottavasti mies jaksaa matkassa...tuskinpa, koska sehän olisi aivan liian helppoa ja mulle mikään ei voi olla helppoa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Kesää odotellessa...

Olen viimeaikoina pohtinut jätänkö pillerit pois nyt vai syönkö vielä muutaman kuukauden ja sitten clomien kanssa yritetään taas kerran. Toisaalta en jaksaisi noita pillereitä syödä, kun ne ei oikeasti minulle sovi, endokivut kyllä katoaa, mutta jotenkin nuppi rupeaa sekoamaan...mutta toisaalta taas en haluaisi stressata lapsentekoakaan nyt, vaan nauttia kesästä(kunhan se tulee), mökkeilystä ja odotella syksyn Pariisin reissua.


Varmaan nyt näitäkin pohdintoja aiheuttaa se että tuli taas muutama raskausuutinen, joten pikkusen alkaa taas ärsyttää kun joka suunnassa porukka vaan sikiää kun siltä tuntuu ja meillä ei se vaan onnistu vaikka kuinka halutaan...vaikka päätinkin olla positiivinen ja luottaa tulevaan, niin kyllä se välillä vaan kirpasee kun kuulee uutisia miten toiset pyöräyttää sen kolmannen lapsen siinä kun meille ei tule sitä ainokaistakaan.


Lopuksi kuitenkin positiivisia uutisia, kevään aikana olen saanut kymmenen kiloa tiputettua pois, vaikka  matkaa tavoitepainoon on hirveästi niin kyllä olen ylpeä tästäkin. Tähän ei vielä isoja muutoksia ole tarvittu (hirveästi vaan lisääntyi töiden myötä liikkuminen) joten nyt ajattelin että jos rupeis salilla käymään ja kiinteyttämään tuota möhömahaa pois, jospa noiden rasvamakkaroidenkin katoaminen auttais siihen raskautumiseen :)



lauantai 21. huhtikuuta 2012

uusi asukki

Tilannepäivitys:
Vihdoin saatiin pikkukoira kotiin <3 ollaan viimeset pari päivää täällä sitä ihmetelty ja kateltu. Muita kuulumisia kirjoittelen kun raaskin tosta pikkusesta irtautua :)  

torstai 5. huhtikuuta 2012

operaatio kymppi

Tulipa tuossa blogeja selaillessa pohdittua, että kuinkahan monella on tälle lapsiprojektille joku nimi ja mistä se nimi on alkunsa saanut.
Meillähän tää on ollut alusta asti "operaatio kymppi" johtuen hiukka harvinaisemmasta sukunimestä, tuleva lapsi olisi sitten kymmenes tällä sukunimellä kulkeva henkilö tässä maassa...ja taas oletus että kyllä se lapsi sieltä tulee vielä joskus ;)


Mutta kylläpä tää positiivisuus ja yltiöpäinen sitkeys näköjään kannattaa, meidän pentu olisi nyt sitten valmis lentämään suomeen, kunhan vielä saan tuttuni kiinni ja selvitettyä milloin hän on tulossa suomeen ja voisiko tuoda pennun mukanaan. Ehkäpä mä tällä uudella (niin hienolla ja mahtavalla) positiivisella asenteellani saan sen positiivisen raskaustestinkin itselleni...huolimatta tietenkin siitä että edelleen syön noita e-pillereitä, jospa se ihme sattuis ja niistä huolimatta raskaudun...as if, emmä ihan niin positiivinen vielä ole, että tommosiin ihmeisiin uskoisin. Vaikka olenkin innostunut greippimehua juomaan aamuisin :D


Kuitenkin posiitiivisia uutisia löytyy lisääkin, olen näköjään huomaamattani laihtunut...vai kiinteytynyt, alkaa kaikki housut olla löysiä lahkeista, pitäs vaan nyt noi mahamakkarat saada pois, että vyötärö sopis noihin jalkoihin ja vois ostaa pienempiä housuja, tällä menolla alan muistuttaa noita, ah niin ärsyttäviä, teinipoikia löysälahkeisine pöksyineen.


Sitten pari kiukkuamista...töissä olivat saaneet palautetta mun työstä ja esimiestuuraja/työkaveri päätti asian ilmoittaa mulle "hiukan" kiertoteitse...viikon myöhässä ja mun työparille. Miten helvetissä mä voin korjata mun mokia, jos niistä A) ilmoitetaan viikko mokan jälkeen ja B) ei edes ilmoiteta mulle. OIkeesti vituttaa tommonen toiminta, tuli vähän semmonen olo etten ton ihmisen kanssa halua enää töitä tehä, ku ei tuu palautteet ajallaan, varsinkin ku noikin asiat oisin voinu korjata samantien, jos vaan olis joku ilmoittanu mulle heti.
Ja toinen mikä rassaa, on tää rahattomuus...onneks miehellä jatkuu työt toukokuussa, mut kesäkuun alkuun asti pitää mun pienellä palkalla pärjätä, eikä sillä oikein pärjää. Inhoan kituuttaa ja laskea joka penniä, mutta kaipa se on pakko toistaiseks niin tehä. Ainut vaan ku tiedän ettei seuraava palkka ole mikään iso ja tulee vaan vielä tiukempaa...ei jaksais tämmöstä pihistelyä, pitää ehkä parempi palkkanen duuni saada ja pakko sanoo et onneks tässä tilanteessa ei ole sitä lasta, emmä haluis että lapsi joutus kärsimään siitä ettei vanhemmat tienaa tarpeeks.


Pitää ny vielä lopuks sen verran sanoa, ettei nyt mihinkään nälkään olla kuolemassa tms, ärsyttää vaan ku joutuu koko aika miettimään mihin rahat riittää ja mihin ei.


Toivottavasti ei nyt hirveitä myräköitä enää tule, me oltas pääsiäisenä lähdössä pienelle roadtripille miehen vanhempia moikkaamaan, mutta en kyllä haluis lähtee jos tulee lunta ku esterin persiistä. Mutta kaikesta huolimatta munarikasta pääsiäistä kaikille :)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Voihan vatipää

Koiraprojekti sai tuulta alleen ja pentu on varattuna...nyt sitten vaan selviteltävä milloin saan sen suomeen lennättää \o/ (ja kuka sen kanssa tänne lentää...) mutta noi nyt on vaan viilausta, pirpana on nyt kuitenkin varmasti tulossa. Eli ainakin yksi projekti etenee vauhdilla Seuraavaks sitten ne sohvanpäälliset ja vauva ;)


Mulla on viime aikoina ollut hyvä olo, hyvä olo itseni suhteen...meidän suhteen...meidän suhteen suhteen, jotenkin semmonen olo että olen olemassa vaikken olekaan äiti. Kiva tunne, siihen verrattuna mitä vielä vuosi sitten tunsin. Miten sitä osasi itsensä lytätä ja  kadottaa, katkeroitua ja inhota itseään sen takia vaan ettei pysty raskautumaan. Miten paljon sitä onnistui katkeroitumaan miehelle, kun toinen ei osaa (osannut) suhtautua mun mielialavaihteluihin ja itseinhoon oikein mitenkään. 
En tiiä onko tää nyt sitten vaan kevät ja kesän tulo...vai toi koiranpentu, mut en oikeesti enää jaksa olla katkera, en jaksa pelätä lapsettomuutta, en jaksa itkeä ja surra sellaista mitä en ole menettänyt. Tänä vuonna mä nautin keväästä ja kesästä...siivoan koiran pissejä lattialta ja juoksen rappuja kiirellä alas ettei niitä vahinkoja tulis lattialle. Tänä kesänä mä mökkeilen ja nautin siitä, enkä mieti "eipä sitten tänä kesänäkään oltu raskaana" Tänä kesänä (tai syksyllä) mä otan sen tatskan, mistä olen parisen vuotta haaveillut...mutta näköjään oikea aika sille kuvalle tuli vasta nyt.


Vaikka pakko kaikista positiivisista fiiliksistä huolimatta myöntää, että kyllä korpee aika kovasti kaikenmaailman maisa torpat ja muut turhat julkkikset jotka sen vauvan saa alulle "heti ensiyrityksellä" (ja vaikka ikinä ei rumasti sais sanoo toisista...niin miks ihmeessä tommoset lehtien kustannuksella elävät vatipäät raskautuu niin helposti?) Ja oikeesti onko ne ämmät sopinu keskenään että syksyllä synnärille ja PAM kaikki ovat raskaana?