Puhuttiin miehen kanssa...puhuin kaveteiden kanssa meidän tilanteesta...olo on helpottunut. Miehen kanssa tehtiin päätöksiä, päätöksiä joiden myötä pystymme taas elämään enemmän kuin kaksi viikkoa kerrallaan. Tällä hetkellä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni tälläisenä, miksi siis surra sellaista mikä pilaa tän onnen? Tarkoitan siis että lapsettomuussuru pilaa sen herkän onnen, minkä olen saavuttanut...
Näillä eväin kohti hoitoa...toivotaan tietysti onnostumista, mutta ei lopeteta elämistä negatiiviseen tulokseen. Sillä asioilla on tapana järjestyä...tavalla tai toisella meistä tulee vanhemmat. Toistaiseksi kuitenkin opettelemme elämään lapsettomina ja nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on...hyvänä.
En tiedä on tämä joku kerrainnais-verrainnaisvaikutus, mutta olin eilen illalla noissa samoissa ajatuksissa kuin sinäkin. Tämä suru ottaa vallan koko elosta, jos sille sellaisen mahdollisuuden antaa. Ei saa antaa sille 100 % kaikesta. Se on kaikki pois muista asioista.
VastaaPoista