Viime viikot olen keskittynyt opintoihini, käyttänyt kaiken energiani harjoitteluuni koska haaveenani on työllistyä leikkaussaliin joskus. En ole uhrannut pienintäkään ajatusta hoidoille ja niiden alkamiselle...ja tiedättekö mitä? Mun olo on helpottunut, olen oikeasti voinut pistää itsestäni kaiken harjoitteluun ja tämä tuotti tulosta...ohjaajilta tuli kehuja ja toivoivat näkevänsä minut vuoden päästä syventävää harjoittelua tekemässä...ja varmasti tuleekin näkemään. Kyllä toi leikkaussalihomma on niiiiin mun juttu.
Ensi viikolla harjoittelu jatkuu naistentautien polilla ja samaisella polilla alkaa keskiviikkona hoidot...väsyttää jo ajatus koko hommasta, väsyttää kyllä muutenkin koko ajan.
En ole oikeastaan enää stressanut tai vaivannut päätäni tulevalla hoidolla. Olen tehnyt niinkuin päätin...olen elänyt elämääni tällaisena...ja tää on ihan hieno elämä näinkin. En kiistä etten haluaisi ja kaipaisi lasta, mutta ehkei meidän elämämme pääty vaikka emme biologista lasta saisi. En vaan enää halua pitää elämääni tauotettuna hoitojen ja lapsettomuuden vuoksi.
Eli tänne ei mitään uutta, seuraavan kerran kirjoittelen kun (jos) hoidot etenee johonkin suuntaan...
Ihan hyvä ratkaisu.
VastaaPoistaNii oli...olo on rennompi ja onnellisempi...oikeesti osaan olla onnellinenkin näköjään ;)
VastaaPoista