Kuva haettu jalkaan (jalkapöydän kautta pohkeeseen menee feenix), nyt ollaan virallisesti tauolla, hoitoja ei hetkeen tehdä ku on tuore tatska (en oo sairaalan virallista kantaa kysyny, mut eipä oikeestaan kiinnostakaan).
Fyysinen kipu helpotti psyykkista kipua...itku tuli autossa ku homma oli ohi, mutta ei kivusta vaan siitä et tunsin itteni vapaaks...itkin ja nauroin yhtäaikaa. Tää oli moneen vuoteen ensimmäinen juttu, jonka olin ottanu itteeni varten vain itseeni ajatellen...ja tämän hetken muistan vielä vuosienkin päästä, tää oli se hetki kun mun paraneminen alkoi....
Kuulostaa hienolta tatuoinnilta!
VastaaPoistaOi, kuulostaa mahtavalta ja just sulle ja tähän tilanteeseen sopivalta! Pyytäisin kuvaa, mutta sulla ei oo tainnut olla tapana laittaa niitä tänne blogiin (minkä ymmärrän erittäin hyvin) :)
VastaaPoistaAjattelen, että juuri tällaiset teot ja valinnat ovat askelia kohti sitä eheämpää omaa itseä, joka elää ja on lapsettomuudesta huolimatta.
Kyllä mä tosta kuvan laitan ku pahin punotus häipyy, sen verran hieno on :D
VastaaPoistaMuistan, että olet pitkään miettinyt sitä tatskaa. Hienoa, että teit sen <3 Minäkin kovin mielläni näkisin siitä kuvan :)
VastaaPoista<3 <3 <3
VastaaPoistaTatuointia minäkin olen miettinyt... liittyen siis tähän nimenomaiseen prosessiin mitä tässä on viime vuodet jouduttu käymään läpi. Ehkä sitten kun kaikki on ohi tavalla tai toisella.