Eipä täällä muuta, koulu vienyt mukanaan...tehtäviä tehtävänä, tentteihin luettava, opparia työstettävä ja artikkeleita suomennettavana. Oon taas vähitellen noussut tuolta valitus- ja kiukkukuopasta. Kävin kavereiden kanssa torilla (raskaana oleva paras ystäväni, toinen läheinen ystävä tyttärineen ja siskoni) eikä lapset ja raskaus tuntunut ahdistavalta, vaan nautin ystävien seurasta. Nautin pikkutytöistä ja heidän jutuistaan ja katselin miten söpö kaverin pyöristyvä maha on... Välillä huomasin miettiväni miten helppoa oma elämä on nykyään, ei stressiä hoidoista, ei stressiä lapsista, ei stressiä raskaudesta, ei stressiä mistään mihin en itse voisi vaikuttaa...stressaan vain opintojen etenemistä, huomista työhaastattelua, tenttejä, kuntoilua ja painonpudotusta yms...asioita joihin voin vaikuttaa. Kun keskitän pääni näihin saan haluamani työn (tai ainakin pääsen aloittamaan urani siihen suuntaan kuin haluan), saan hyvät arvosanat kursseista, tiistaina käyn sopimassa salille jäsennyyden ja rupean lenkkien lisäksi lihaksia kasvattamaan ja joogalla itseäni rentouttamaan.
Tänään huomasin, että keväällä ostamani "lötköpökät" ei pysy jalassa kunnolla, joten on tuolta jotain lähtenyt...jos ei muuta niin hormoniturvotus on poissa. Jalat on selkeästi kaventuneet ja mielestäni vatsakaan ei niin pahasti näytä siltä, että olisin viimeisillään raskaana...eli tästä on suunta vain timmimmäksi :)
Vuoden vaihteeseen suunnitellaan reissua johonkin euroopan kaupunkiin, joko tätini luokse keskieurooppaan tai lontooseen, keväällä haluaisin käydä kreikassa tai italiassa (oon kuullu huhuja, että ne olis kivoja keväällä) ja kesän taidan töissä olla. Suunnitellaan elämää DINK(Double Income No Kids) elämää, etsitään hyviä puolia tästä mitä meillä nyt on...sillä ei voi olla varma mitä tiistain lääkäri ja tuleva laparoskopia tuo tullessaan...
Näillä mennään eteenpäin, loppuvuonna ei ainakaan yhtään piikkiä kuulu minun elämääni...tän syksyn me voidaan olla se 20%, joka ei saa apua hoidoistakaan niin joku muu voi onnistua...teitä hoidoissa olevia on niin monta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti