Aikuistumista...

Huomasin eilen etten enää jaksa niin muodin mukaan mennä...vaan tykkään että vaatteet päälläni on mukavia, tykkään ettei mikään purista mistään tai kangas tunnu pahalta. Ennyt sentään missään säkissä kulje, mutta kiinnitän suhteellisen paljon huomiota siihen, miltä vaate tuntuu päällä enkä siihen onko se tämän päivän muodikkain ryysy. Ehkä olen kasvanut ohi siitä että pitää olla yhtä muodikas kuin muut...tai sitten musta on vaan tullut suhteellisen mukavuudenhaluinen yksilö.

Operaatiokymppi siis lähti taas käyntiin, kuitenkaan ei vielä ihan täysillä vaan enempi rennolla meiningillä katsotaan mitä tapahtuu (niiden clomien avustuksella..ellen nyt jostain ihmeestä satu nyt samantien raskautumaan)

Greippimehupurkit eivät vielä ole jääkaapissa kylmenemässä, eikä ovulaatiotestit kilju käyttöönottoa lääkekaapissa. Vielä toistaiseksi ainakin kaikki kirveet on poistettu sängynalta ja kaikki muutkin oudot lapsilupaukset unohdettu.

Epäilen kyllä että vähitellen "hulluus" pääsee valloilleen ja saatan sen kirveen oikeasti tuupata sängynalle...pitäs vaan ensin ostaa se. Joten parempi kuitenkin vaan sitä mehua litkiä ja testejä tehdä...toisaalta mökillä olisi kirves(tai kaksikin, ehkä kahdessa on enempi taitaa ku yhdessä) joten ehkä pitää mökillä sitä kirveshommaa testata :D

ehkä jopa punaviiniäkin ostan kiinnittymistä varen, vaikka toisaalta voi olla fiksumpi jättää se vinkku pulloonsa.

Olen ensimäistä kertaa elämässäni pitänyt täysin uuden vuoden lupauksen ja ollut tipattomasti koko vuoden tähän asti, puoli vuotta oli tavoite...tai no juhannukseen asti, mutta nyt juhannuksen lähestyessä on hiukka ruvennut miettimään että jospa jättäis noi alkot "kokonaan"...tai siis niin että nyt ruoan kanssa voi sen lasillisen ottaa tai saunan jälkeen oluen /siiderin, mutta ei enää humalaan itteään päästäis. Tätä asiaa olen siltäkin kantilta miettinyt että jos(ja kun) meillä joskus lapsia on, niin en missään nimessä halua että näkevät meitä humalassa ja mielellään oppisivat jo kotona sen että viiniäkin voi juoda sen lasillisen, eikä koko tonkkaa eikä ole pakko juoda humalahakuisesti, hauskaa voi pitää ilmankin.

Minusta siis on tulossa jokseenkin vastuuntuntoinen aikuinen, minusta siis pitäisi tulla kohtuullisen hyvä äiti...toivottavasti pian tuleekin.

(Ai joo, päätin vaihtaa duunia...nykynen stressaa liikaa, enkä nyt jaksa yhtään ylimäärästä stressiä...varsinkaan noin huonolla palkalla ku sitä nykyään teen)

Greippimehun paluu...

Elikkäs pillerit jäivät pois käytöstä ja odottelen että miten tämä kierto tästä lähtee ku vähän kesken kierron loppui pillerit enkä sitten muistanu ostaa uusia...pitää nyt sitten soitella gynelle ja kertoa mikä on tilanne ja eiköhän sitä yritetä clomien kanssa ja ultrailla miten toimii. Toivottavasti nyt onnistuis, vaikka en kyllä oikein usko...jotenkin kauhea stressi töiden takia(siirtelevät mua paikasta toiseen...joten en tiiä vaihtasko työpaikkaa, ku olot tuolla on nyt niin inhottavat), joten eiköhän ne mahdollisuudet siinä mene...
ja toisaalta sekin stressaa että pääsinkö opiskelemaan. Hain aikuispuolelle ammattikorkeaan,jos vaikka joskus tutkinnon ja kunnon töitä sais. Noi kyl selviää muutaman viikon sisällä pääsinkö opiskelemaan vai en...ja jos kierto menee normaalisti niin melkeipä pääsen ensimäisenä hääpäivänä testailemaan josko ois saatu uus ihminen aluille.


Eli näin meillä nyt...hermot kireellä ja hiukan jännittynyt olo. Mut löysinpä uuden bändin...tai äippä tyrkkäs kuunneltavaks levyn ja tykkäsin, joten tässäpä nyt sitten olis mussiikkia

Rentoutumista

Oltiin miehen ja koirien kanssa viikonloppu mökillä...puhelin äänettömällä(lähes koko reissun) eikä tietokonetta mukana...pelkästään luonnonäänet ja aurinkoa. Päivät meni auringossa maatessa ja nukkuessa, illat saunottiin ja paisteltiin makkaraa takassa...täydellistä rentoutumista.
Olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa, jos vaan olisi voinut...valitettavasti arki ja työt odotti, joten eilen tultiin takaisin ja näköjään tänään sit arki iski kunnolla kaatosateella.


Huomasin että hiukan on muuttunut blogini kirjoitustyyli...en ole hetkeen miettinyt noita ajattelemattomia lauseita...tai sitten ne eivät enää kirpaise niinkuin aiemmin, jostain syystä edelleen uskon että me saamme lapsen, emme ehkä niin helposti kuin useimmat, mutta joskus meilläkin on oma lapsi...mistä ihmeestä tuo usko sitten on tullut sitä en tiedä. 


Esimerkiksi mökilläkin miehelleni puhuin miten ensi kesänä sitten tullaan kolmisin ja kuinka sitten joskus tulevaisuudessa haluan lukea lapselle iltasatuina muumeja (niitä oikeita Tove Jansonin) ja Astrid Lingrenin satuja, enkä mitään twilightia...niitä lukekoon sitten kun on ikää. Ehkä mieheni positiivinen asenne asian suhteen on tarttunut, tai sitten olen vain jossain mieleni sopukoissa kyllästynyt märehtimään asiaa jolle ei tällähetkellä voi mitään. Mutta tiedän kuitenkin että meillä lapsi tehdään, lääkkeiden ja testien avustuksella tai koeputkissa...ehkä greippimehua juoden ja punaviinillä rentoutuen tai kirves sängynalla ja päällään seisten ;)

Takkafiilistelyä

Päätöksiä...

Juteltiin eilen miehen kanssa(tai minä ilmoitin että näin tehdään, jos miehelle käy) ja tultiin siihen tulokseen, että juhannukseen asti syön pillereitä ja sitten aloitan taasen clomit ja yritetään nyt sitten testien ja kaikkien mahdollisten apukeinojen kanssa raskautua. 


En tiedä mitä on tapahtunut miehen mielessä, kun aiemmin asiasta ollaan aika pintapuolisesti puhuttu, eikä ole välillä oikeastaan kiinnostunut ollenkaan koko asiasta...onko sitten tauko tehnyt tehtävänsä ja minä rentoutunut asian kanssa vai mikä... Ehkä loppujen lopuksi olen ollut aika kamala ja ahdisteleva tän lapsiasian suhteen...varmaan hittovie painostanut seksiinkin tota ukkoa aina ovulaatioaikona...
mikä nyt sitten aiheuttaakin kysymyksen, onkohan toi mun stressaaminen aiheuttanut jotai hiton siittiökuolemia? voiko oikeasti ollaki että stressi on kaikkien ongelmien takana (siis onhan se endokin tuolla mut...) Aina kuitenkin puhutaan ettei saa stressata, mut olen aina ajatellut että minä en saa stressata ja jos stressaan niin kroppani ei vaan raskaudu. Mutta miten paljon sitten ylimääräinen stressaaminen vaikuttaa mieheen? Onko kellään mitään tietoa asiasta?


Mutta hetken vielä olemme stressaamatta ja toivotaan että luonto tehtävänsä ja onnistuisimme sitten pian pillereiden jälkeen raskautumaan...positiivinen mielliala taas valloillaan, yksi tuttuni monen vuoden yrittämisen ja luovuttamisen jälkeen on raskautunut, vaikka heillä piti raskautumisen olla lähes mahdotonta ja olivat adoptointijonossa jo. Ja onhan noita plussia nyt muutama bloggaajakin saanut. Näköjään ihmeitä tapahtuu, toivottavasti meillekin. Toistaiseksi kuitenkin nautin tästä kesästä ja kauheista siitepölyallergiaoireista :)

Ärsyttävää

Tunnun nykyään olevan koko ajan ärtynyt, kaikki ärsyttää...mies, koirat, naapurin akka joka on ruvennut sisällä polttamaan ja koko rappu haisee röökiltä, kun meidän taloyhtiössä ei saa polttaa edes parvekkeella...ja arvatkaan mitä, toi röökimuijahan on raskaana, eli liekkö sen takia nyt vetää röökinsä sisällä ettei kukaan näe että raskaana ollessaankin polttaa. Miks tommoset aivottomat ääliöt raskautuu? 

Kauheeta kiukuttelua raskautumisesta, vaikka edelleen pillereitä syön...vois ehken auttaa raskautumiseen, jos vaikka jättäis ton ehkäisyn pois ja vaihtas pillerit clomeihin, sit ehkä ois aihetta kiukutella ettei raskaudu :)

Epäilen kuitenkin että tämä nykyinen kiukkuilu nyt enemmän johtuu siitä että on aika rankka flunssa kuumeinen iskenyt, eikä oikeasti jaksa tehdä oikein mitään...ja en oikein osaa olla tekemättä mitään, joten tilanne rassaa ihan helevetisti. Tänään kuitenkin menen tohon salille tutustumaan ja sopimaan jatkosta, eli jos piakkoin pääsis kuntoilemaan kunnolla ja sais vaikka kroppaa timmimpään kuntoon...ois sitten edes hiukka nätimmän näkönen lomakuvissa, päätettiin että syyskuussa lähdetään reissuun, joko pariisiin tai lontooseen \o/

korsi, joka katkaisi kamelin selän...

Minä kuvittelin olevani suhteellisen sujut asian suhteen...kuvittelin ettei äitienpäivä vaikuta minuun...ja paskat! (tiesin kyllä ettei tää päivä tule olemaan niitä helpoimpia)

Viimeaikoina on hirveästi ollut raskautumis- ja vauvauutisia, ja jotenkin tänään meni sitten yli...taas yksi kaveri raskaana, toinen lapsi tulossa siinä ajassa kun en itse ole saanut sitä yhtäkään. Miten  helvetissä tää voi toisille olla niin helppoa ja lapsia tulee kun niitä haluaa? Miks meillä ei voi onnistua? Miks minä en pääse ikinä viettämään äitienpäivää äitinä? Mikä helvetti mussa on etten onnistu raskautumaan? Olenko jotenkin viallinen ja huono ihminen? Olisinko varmasti huono äiti ja siksi en raskaudu?

Mä oikeesti olen ollut positiivinen ja jokseenkin uskonut tulevaan, nyt vaan tuntuu taas siltä ettei sitä tulevaa ole...ainakaan sellaisena kun luulin. Ehkä meille ei ikinä suoda sitä omaa vauvaa ja vanhemmuutta, mistä kaikki niin puhuu. Oishan se ihana joskus tietää mitä ihmiset tarkoittaa kun puhutaan miten ensimmäinen lapsi muutti elämää...tai miten oma lapsi muuttaa arvomaailmaa ja elämänarvoja. Kaipa mä sitten pysyn tämmösenä ikuisesti tai katkeroidun pahemmin ja pahemmin...mikäs siinä, toivottavasti mies jaksaa matkassa...tuskinpa, koska sehän olisi aivan liian helppoa ja mulle mikään ei voi olla helppoa.

Kesää odotellessa...

Olen viimeaikoina pohtinut jätänkö pillerit pois nyt vai syönkö vielä muutaman kuukauden ja sitten clomien kanssa yritetään taas kerran. Toisaalta en jaksaisi noita pillereitä syödä, kun ne ei oikeasti minulle sovi, endokivut kyllä katoaa, mutta jotenkin nuppi rupeaa sekoamaan...mutta toisaalta taas en haluaisi stressata lapsentekoakaan nyt, vaan nauttia kesästä(kunhan se tulee), mökkeilystä ja odotella syksyn Pariisin reissua.


Varmaan nyt näitäkin pohdintoja aiheuttaa se että tuli taas muutama raskausuutinen, joten pikkusen alkaa taas ärsyttää kun joka suunnassa porukka vaan sikiää kun siltä tuntuu ja meillä ei se vaan onnistu vaikka kuinka halutaan...vaikka päätinkin olla positiivinen ja luottaa tulevaan, niin kyllä se välillä vaan kirpasee kun kuulee uutisia miten toiset pyöräyttää sen kolmannen lapsen siinä kun meille ei tule sitä ainokaistakaan.


Lopuksi kuitenkin positiivisia uutisia, kevään aikana olen saanut kymmenen kiloa tiputettua pois, vaikka  matkaa tavoitepainoon on hirveästi niin kyllä olen ylpeä tästäkin. Tähän ei vielä isoja muutoksia ole tarvittu (hirveästi vaan lisääntyi töiden myötä liikkuminen) joten nyt ajattelin että jos rupeis salilla käymään ja kiinteyttämään tuota möhömahaa pois, jospa noiden rasvamakkaroidenkin katoaminen auttais siihen raskautumiseen :)