maanantai 11. elokuuta 2014

toivottomuus

Ne hetket kun pysähtyy ja on liikaa aikaa miettiä...ne hetket kun tajuaa, että oikeasti on luovuttava haavesta tulla äidiksi...on luovuttava toivosta ja siirryttävä eteenpäin, uusiin haaveisiin ja unelmiin. Vaikka tiedän ja järkikin sen sanoo että niin on tehtävä, niin miksi tää on niin vaikeaa?
Mulla on synttärit aika tarkalleen kuukauden päästä, täytän 35 vuotta...eli oikeesti multa loppuu aika. Emmä voi viittä vuotta lisää kitua ja odottaa mahdotonta...koska endo ja ikä alkaa tehdä tehtävänsä,  musta ei tule äitiä...mö tiedän sen :(

Mikä tässä enää muuttuisi niin, että onnistuisimme? Hoidot ei muutu, jos jatketaan...eli alkioita ei tule ku muutama paska. Seksillä ei olla tulosta saatu kuuteen vuoteen niin miksi nyt niin kävisi? Mikään ei muutu...minun on pakko muuttua ja luovuttaa...

En vaan enää jaksa tapella tai odottaa jotain tapahtuvan...en vaan jaksa.

6 kommenttia:

  1. En oo osannut sulle mitään kommentoida. Vaikeita asioita, joiden eteen kaikki eivät tässä elämässä joudu. Minusta oot hirveän vahva <3

    Yritä vielä jaksaa sinne laparoskopiaan ja pyydät joltain lääkäriltä koelääkityksen siihen kilppariin, jos sulla on oireita. Lääkityksen tasapainottamisessa menee joitakin kuukausia ja ajattele, jos pääsisit siihen tilanteeseen, et lapan aikaan olis jo kilppariarvot ihanteelliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot jo hyvässä vauhdissa ruokavalioasioissa <3

      Poista
  2. Sun tilanteessa itse tekisin niin, että jatkaisin hoitoja. Unohdat laparoskopiat, luomuyritykset yms. Sinun iässäsi ja terveydentilassasi kannattavin vaihtoehto on koeputkihoidot. Tietysti ymmärrän, että nekin ovat fyysisesti ja henkisesti rankkoja. Valoa tulevaisuuteesi ja toivon, että löydät oikean tien. :) Terv, endoa sairastava, yhden ivf-alkuisen lapsen äityli.

    VastaaPoista
  3. Täytin 7. päivä 32. Kuudetta vuotta täälläkin tarvotaan samassa suossa. Omaa mieltä ei vaan voi tahdonvoimalla kääntää. Sitten, kun tulee menopaussi, niin sitten sen tietää, että ei ikinä. Siihen asti toivo on rasittavana seuralaisena. Huoh.

    VastaaPoista
  4. Voisiko luovutetut munasolut olla vaihtoehto? Oon itse miettinyt sitä vaihtoehtoa, jos ei omilla onnistuta. Nyt on kaksi ivf:ää takana ja kolmas menossa.

    VastaaPoista
  5. Ei loputtomiin tarvitse jaksaa. Joskus se lopettaminenkin on ihan hyvä vaihtoehto. Se on tosin kamalan vaikeaa ja riistävää. On todella vaikea löytää juuri se oikea aika lopettamiselle. Ainahan seuraava hoito voi onnistua.

    Hoidot ovat kamalia. Ne vievät voimat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos raskaus ei ala, jossakin vaiheessa on pakko päättää hoitojen lopettamisesta.

    Vaikka hoidot lopetettaisiinkin, endometrioosia kannattaa kuitenkin hoitaa. Laparoskopia antaa hyvin tietoa siitä, missä mennään. Ja mikäli lopetus tuntuu vielä liian hankalalta, laparoskopian jälkeen on paremmat mahdollisuudet onnistua.

    Paljon tsemppiä kipeisiin pohdintoihin!

    VastaaPoista