Tasaista

Mun elämä on tasaista. Mä teen opinnäytetyötäni, autan ystävääni hänen söpön pikku vauvansa kanssa, kuntoilen ja möllötän kotona miehen kanssa...eli ihan normaalia elämää. Kp1 oli eilen eli muutaman päivän päästä alkaa orgametril-kuuri, jota jatketaan...öö johonkin saakka, pitänee ehkä soitella polille ja kysyä mikä on tulevaisuuden aikataulu. Mä siis olen edelleen lapsettomuuspolin asiakas, mikä on vähän hassua mut näillä mennään.

Tää mun ystävän vauva, omituista kyllä, on jotenkin eheyttänyt mua. Mä nautin tätinä olosta, mä nautin kun voin ystävääni auttaa vauvan kanssa ja nautin siitäkin että rankan päivän päätteeksi pääsen omaan kotiin nauttimaan hiljaisuudesta. Vaikka lapsenkaipuu ja ikävä on aina osa minua, niin nykyään se ei enää raasta ja revi minua...minä olen oppinut elämään sen kanssa. Mä kirjoitin vuoden alussa itselleni uuden vuoden lupauksen "Ensi vuonna en murehdi lapsettomuutta, vaan nautin elämästäni. Lupaan kokeilla uusia asioita ja ehkä opetella uuden kielen. Yritän löytää elämääni tasapainon ja toteuttaa haaveitani. Lupaan poistua mukavuusalueeltani, pelätä vähemmän elämää...ja jos tipahdan korkealta ja kovaa, niin nousen ylös ja opin virheistäni enkä luovuta, tapahtui mitä tahansa!
Lupaan kasvaa ihmisenä ja yritän unohtaa katkeruuden"  Ja tämän lupauksen mukaan olen elänytkin, mä olen nauttinut ja voin todellakin sanoa että poistuin mukavuusalueeltani viime viikon aikana. Enää en niin paljon pelkää tulevaa vaan annan sen tulla sellaisena kuin se tulee. 

P.s.Matkasuunnitelmat etenee, meillä on hotelli varattuna viikoksi Sorrentoon, sen jälkeen vietämme vielä muutaman päivän Napolissa. Eli Italia kutsuu kesällä.