Miten luopua sellaisesta jota ei ole? Miten luopua haaveesta? Miten luopua toiveesta? Miten lähteä elämään elämää ilman toivoa omasta lapsesta? Miten tämän kanssa oppii elämään?
Toi viimeisin romahdus herätti mut, mun on pakko tehdä asialle jotain...en vaan tiedä mitä. Luopuako kokonaan toivosta vai lähteä lahjasoluhoitoihin? Lahjasoluhoidot joutuisivat kuitenkin odottamaan sen verran että olen töissä ja on rahaa maksaakin ne, ei nyt onnistuisi..eli seuraava vuosi olisi pelkkää odottelua, enkä taas haluaisi yhtään vuotta tuhlata odottamalla mahdotonta...eli onko ratkaisu luovuttaa ja antaa asian olla, ehkä meidän ei vaan kuulu tulla vanhemmiksi.
Ja tähän väliin maailman ärsyttävin ja kliseisin kommentti (mitä hoen ittelleni yhtään uskomatta sitä): ehkä kaikki mitä tapahtuu, sille on jokin tarkoitus? https://www.youtube.com/watch?v=fn5ELAQnL4U (etenkin kohdassa 2,27 min).
VastaaPoistaMulla on surut surematta. ja ei mitään välineitä eikä uskallista lähteä avaamaan surematta olevia suruja. Mutta jotenkin haluan uskoa, että tästä on ulospääsy.
Itse ainakin olen sellainen, että katuisin myöhemmin, mikäli en olisi yrittänyt kaikkea.
VastaaPoistaOnko sellaista vaihtoehtoa, että jomman kumman vanhemmat lainaisivat tarvittavat rahat ja maksaisitte sitten heille? Tosiaan ajan tuhlaaminen ja odotus ei kuulosta yhtään hyvältä vaihtoehdolta. :(
Niin. Minulla on ollut viime aikoina tapana muistuttaa itseäni jatkuvasti siitä, että on paljon ikävämpiä kohtaloita kuin lapsettomuus. Aattelen esim. monia tosi ikäviä, pikkuhiljaa kuolemaan johtavia sairauksia, väkivaltaisia tai muuten huonoja suhteita, taloudellisia vakavia ongelmia jne. Minulla tämä ajattelu oikeasti on alkanut toimia, vaikka toki tiedän että ihminen on aina siinä todellisuudessa, jossa sillä hetkellä elää. Olen vaan niin kyllästynyt lapsettomuuden märehdintään etten jaksa enää vaan haluan nauttia kaikesta siitä ihanasta ja hienosta, mitä elämässäni on kuten miehestä ja suhteestamme, terveydestä jne.
VastaaPoista