2014

Vuonna 2013 minusta ei tullut äitiä. Vuonna 2014, minusta ei tule äitiä. Siinäpä se, todellisuus...ei se muuksi muutu, mitäpä sitä kiertelemään. Tuskin edes raskaudun, joten tuskinpa mulla on tänne mitään kirjoitettavaa...muuta ku kiukuttelua maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä miten pieleen meillä asiat menee (ei...en usko että tästä hoitoihin päästään pian, ei...en usko että ne menisivät niinkuin pitäisi...jokin tulee menemään pieleen tiedän sen jo nyt). Kahden viikon päästä voin tulla kertomaan miten munarakkulat/kystat ovat paikoillaan ja hoito jatkaa viivästymistään.
Tällaista tänne.

Raastaa, repii ja koskee, mun tekis mieli huutaa ja hajottaa jotain. En osaa sanoiksi pukea tätä tunnetta, se ei ole vihaa, ei surua...pelkkää kateutta ja katkeruutta. Vituttaa tämä paska kroppa, joka pettää minut kerta toisensa jälkeen... vituttaa kaikkien muiden raskaudet...vituttaa onnelliset ihmiset ja muiden onnelliset sanat...vituttaa etten koskaan tule olemaan niin onnellinen, vituttaa että uskoin hoidosta tulevan jotain...vituttaa että tiedän että vuoden päästä olen edelleen samassa tilanteessa...lapseton...ikuisesti...