Plussa-aaltoja...eli ryppäinä tulevia plussa uutisia. Näitä tulee aina muutaman kuukauden välein, tälläkin hetkellä sellainen on menossa blogimaailmassa...jännä on seurata miten plussia alkaa ilmaantua, pian alat arvailemaan jo kelle seuraava tulee...ja hiukan lasket jo montako tähän aaltoon mahtuu.
Onnittelet muita...mutta samalla toivot itsekin pääseväsi "ratsastamaan" sillä aallolla...ja mietit milloin se aalto tulee, joka vie sinut mukanaan toiselle puolelle, raskaana olevien maailmaan.
Joka kuukausihan sitä toivoo raskautta...joinakin kuukausina jopa pikkuisen uskoo raskauteen...uusi vuosi tuo mukanaan uudet toiveet ja uskon parempaan vuoteen, vaikkakin jossain vaiheessa sekin usko häviää...kyllä edelleen uskon että tämän vuoden aikana meillä ratkaistaan asiat suuntaan tai toiseen, mutta epäilen vahvasti että meillä vuoden päästä bloggaillaan adoptiosta (liekkö silloin enää yhtään nykyistä bloggaria lapsettomana...tai seuraamassa tätä blogia?)
Ihanan onnellisia uutisia monille on tullut...samalla monille meistä muistutus siitä mitä odotamme. Hirveän ristiriitaisesti suhtautuu aina noihin uutisiin, kyllä olen onnellinen, mutta....samalla usein ensimmäisiä ajatuksia mitä tulee on "miksei vieläkään meille..." Pahimmillaan näitä uutisia lukee samana päivänä kun omat toiveet valuu pöntöstä alas. Onneksi tällä kertaa ei mennyt niin...nyt jännätään miten pitkä tästä kierrosta tulee...ei vielä ainakaan mitään tapahtunut...toivon toivon...jos toivon tarpeeksi kovaa niin eikö se jo toteudu? Alavatsa kyllä kipuilee tutunoloisesti, joten tuskin toteutuu...mutta silti toivon sormet ristissä ja peukut pystyssä niin pitkään ku voin...
Itse mietin näitä samoja juttuja viime viikonloppuna. Plussa-aalto tuntui iskevän päälle niin monesta blogista että alkoi hiukan jo ahdistamaan. Olen kyllä vilpittömästi onnellinen näiden plussanneiden puolesta. Mutta... Missä on se meidän plussa, kysyn vaan? Kyllä, pakko myöntää, olen myös kateellinen. Niin kamalalta kun se kuulostaakin. Tiedän kyllä ettei toisten onni ole itseltäni pois, mutta eikö voisi olla jo meidänkin vuoro? Ja siinä plussa-aaltoa ja toisten onnea seuratessani päästin pinnalle ajatuksen siitä, että mitä jos me ei saadakkaan plussaa? Ikinä? Hautasin sen ajatuksen kyllä nopeasti takaisin jonnekin syvälle. Joskus vaan on noita ahdistuspäiviä, mutta ei auta kun toivoa parasta ja jatkaa eteenpäin!
VastaaPoistaSe varmaan on kun noita plussia sit paukkuu useempi kerralla, yksittäiset uutiset ei niin kirpaise enää mutta kun uutisia tulee ovista ja ikkunoista, niin pikkusen herää se kateus ja pelko, ettei meille tulekaan plussaa.
VastaaPoistaMulle jotenkin ollut vaikeita noi ivf-onnistumiset, vaikka oikeasti olen onnellinen että onnistumisia tulee niin silti kirpaisee kun meillä ei onnistuta...varsinkin kun välillä tuntuu, että kaikilla tuntuu onnistuvan ensimmäisestä hoidosta tai viimeistään ekan ivf:n pas:sta. No meillä ei eka onnistunut, pakastimeen ei saatu mitään ja toinen hoito meni kesken...eli nyt elän siinä ajatusmaailmassa, ettei meillä toi ivf taida onnistua millään (ei hirveesti ole odotuksia kevään hoitoa varten, se alkaa kun on alkaakseen...mutta enpä hirveemmin odota että siitä mitään saataisiin). Hirveän ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia, kun oikeesti tiedän että tämän vuoden aikana tää homma ratkeaa suuntaan tai toiseen, mutta samalla pelkään ihan kauheasti että meille ei biologista lasta tule ikinä...
On tää kyllä sellaista tunteiden pyörremyrskyä. Mullakin oli aika suuret odotukset ekaan ivf:ään, tai käytännössä ekaan pas:iin kun tuoresiirtoa ei tehty. Miksi me ei onnistuttu kun tuntuu että kaikilla muillakin onnistuu heti? Luulen että meillä myös tämän vuoden aikana saadaan jonkinlainen päätös asiaan. Kunnallisella puolellahan tehdään kolme ivf:ää, mutta en usko että jaksaisin niin kauan yrittää näiden endokipujen kanssa (varsinkin jos joka kerralla tulis 15 alkiota). Aion nyt vaan uskoa että kyllä mekin se plussa saadaan ja mennä päivän kerrallaan mahdollisimman positiivisella asenteella. Eihän sitä ikinä tiedä jos seuraava pas tuokin sen toivotun tuloksen :)
PoistaLuen paljon lapsettomuusblogeja ja olen pistänyt myös merkille tuon plussa-aallon. Tuntuu myös siltä, että plussa-aalto iskee aina silloin kuin itsekin piinailee ja sitten pohtii ja laskee mahtuuko itse mukaan. Kehtaan myös tunnustaa, että olen tosi kateellinen, enkä pysty täysin iloitsemaan muiden puolesta. Olen niin kateellinen muille, jotka plussasi helpoimmista hoidoista, luomukierrosta tai jo siitä ekasta tuoresiirrosta/PAS:sista. Meillä pitäisi olla toka PAS ensi tiistaina ja tuntuu taas siltä, että sen verran monta plussaa on nyt tullut, että en taida itse tälläkään kertaa samaan plussajunaan mahtua...
VastaaPoistaKivaa että näiden blogien kautta löytyy muita samassa tilanteessa olevia :) Mulla on myös toinen pas ensi maanantaina (tai tiistaina jos maanantaina näyttää että tarvitaan jatkoviljelyä). Itsekin mietiskelin että vieläkö tähän plussa-aaltoon mahtuisi yksi lisää? No, toivotaan! Plussaonnea myös sinulle Hydrangea!
PoistaKiitos Winnie! Onnea myös sinne. :) Myös sunkin blogi on lukulistalla, mutta olen vähän laiska kommentoimaan.
PoistaKoen, että muiden "samassa tilanteessa olevien/bloggaajien" plussista on helppo aika vilpittömästi iloita. Sen sijaan tuttavien " no kokeiltiin ja heti ekalla tärppästi" plussista on tällaisen YK32:en vaikea teeskennellä iloa.
VastaaPoistaOlen huomannut, että tähänastisen läpikäyneenä on kauhean vaikea myös ymmärtää ihmisiä, jotka ovat ikäisiäni (30+) ja sanovat, ettei vielä ole se hetki(ainakin vielä tää projekti, vielä kesän ulkomaanmatka tms. (omalla asteikolla epäolleellisempi syy)) saada lapsia. Tietenkään jos tuntuu ettei ole oikea aika, niin silloin toimitaan sen mukaan (voihan olemattomalta kuulostavien syiden takana olla jotain isompia epävarmuuksia, joista ei tiedä), mutta toisaalta ihmettelen, että noinko minäkin asioita joskus arvotin ja pidin itsestäänselvyytenä? Esimerkiksi hyvä ystäväni epäilee olevansa raskaana, mutta toivoo ettei olisi, koska on varannut matkan kesäkuuhun. Hänen tilanteensa tietäen tuo matka on oikeasti se syy miksi toivoo, ettei ole raskaana. Haluaisin sanoa tällaisille tyypeille (enkä tietenkään sano), että oikeasti ei sitä kannata suunnitella ja varsinkin jos se on tärkeää niin kannattaa antaa mahdollisuus.
Kyllä mullakin pahin kateus on niitä kohtaan, jotka kevyillä hoidoilla plussaa...pahin kausi oli kun ensimmäisen clomikierronplussaajia tuli iso aalto ja meillä oltiin päädytty siirtyä ivf:n...silloin olin todella katkera. Toinen oli silloin ku eka ivf:n nega tuli. nyt olen jotenkin turta koko asian suhteen, ei oikein ole mahdollista tähän aaltoon päästä...sen verran sekaisin on kroppa. Katsotaan sit keväämmällä uudestaan. Jospa minä aloitan sen aallon ;)
VastaaPoistaMä en pysty tällä hetkellä ollenkaan lukemaan sellaisten ihmisten blogeja jotka on saanut sen luomuplussan suurin piirtein heti yrityksen alkuun... Ja muutenkin luen lähinnä blogeja joiden kirjoittajat on lapsettomuushoidoissa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Asiasta en halua omien kavereideni kanssa puhua koska suurin osa on näitä "voitais tehdä vauva, poks ekasta raskaaksi" ihmisiä. Yhdellä tutulla oli jo kolme lasta jotka saivat kaikki alkunsa heti yrityksien alussa ja oli niin raskasta kun neljättä yritettiin jopa(!!) 6 kuukautta ja kaveri jo pohti onko hänessä jotain vikaa... Niinpä niin. Kateus käy väkisinkin välillä mielessä.
PoistaMinäkin olen haikeana tätä plussa-aaltoa seurannut. Kun se nimenomaan tuntuu olevan vain tätä vierestä seuraamista, en pääse koskaan mukaan. :( Vaikka olen onnellinen muiden puolesta, niin kyllä se lisää turhautumista tähän omaan tilanteeseen.
VastaaPoistaMietittekö koskaan näiden plussa-aaltojen tullessa, että mitä jos ne loppuu kesken... Jos niitä ei riitäkään enää juuri minulle. Mulla on tämä ajatus käynyt mielessä, vaikka kuinka pöljältä tuntuu.
VastaaPoistaOn käyny mielessä...vaikka tyhmältä kyl tuntuu ajatella ettei plussia riittäisi. Mutta kun näitä tarpeeksi usein tällai vierestä seuraa niin kyllähän tuo välillä tulee mieleen, ettei niitä voi kaikille riittää.
VastaaPoistaJa on tämä sivustaseuraajan osa niin turhauttava,..niin helvetin turhauttavaa.
Mä varmaan seuraan tätä nykyä niin vähäistä määrää tämän genren blogeja että en ole varsinaista 'aaltoa' päässyt havaitsemaan, mutta jos sellainen todella nyt tässä pyyhkii yli niin ottais nyt hyvä ihme kaikki halukkaat matkaamaan aallon harjalle!
VastaaPoistaSamaa mieltä belly, kyllä sais noi aallot kaikki halukkaat mukaan ottaa...
VastaaPoistaVihreänä ollaan myös täällä, vaikkei varsinaista oikeutta vielä taitaisi ollakaan...
VastaaPoista