Epäusko...toivottomuus...katkeruus

En vieläkään oikein sisäistä tai käsitä miten ihmeessä on mahdollista, että "jarrujen" aikaan mun kroppa tuottaa munasoluja...vieläpä lähes yhtäpaljon kuin hoidoissa saatiin aikaiseksi. Kuulemma harvinaista, mutta sitäkin sattuu...toisen kerran kuulen hoitojen aikana tämän lauseen "harvinaista, mutta kyllä näinkin välillä käy..." voisiko joku kertoa, mitä muuta harvinaista voi sattua hoidoissa, niin osaanpa niihinkin varautua... ei mulla enää oikeastaan ole mitään uskoa näihin. Kuulemma luomukiertoon tehdään hoito, kunhan sellainen tulee...milloin sellainen tulee kun sumuttelen edelleen, munasarjoissa kypsyy edelleen ties kuinka monta munasolua (liekkö osa jo lähtenyt liikkeelle...harmi että limakalvo valu pihalle, muutenhan me ois voitu vaikka kuutoset tehtailla nyt)...eli jos minulla oikeastaan on nyt ovulaatio, onko minulla kahden viikon päästä taas kuukautiset vai kauanko tässä odotetaan että noi häviää tuolta ja päästään asiaan (no mun kohdalla varmaan toukokuuhun ja sitten onkin kesätauko tulossa, eli ehkä ensi syksynä voidaan jotain tehdä...mutta siihen mennessä ollaan taas siinä tilanteessa että sumutellaan ja koko paska alkaa alusta)

Toivottavasti tämä vuosi on viime vuotta parempi, en usko että raskautta tai lasta meille tulee tänäkään vuonna, mutta jospa urani saisi tuulta alleen ja pääsen aloittamaan elämääni uraohjuksena (mulla on ensi viikolla työhaastattelu keikkahommia varten, joista uskon seuraavan kesäksi ja ensi syksylle töitä...). Jospa edes joku aspekti elämässäni toimisi...

Vieläkin vituttaa, kiukuttaa ja katkeroittaa...kirjoitan nykyään onnittelut plussista ja vauvoista rutiinilla (kyllä olen onnellinen jossain syvällä sisälläni...mutta omat haavat on taas niin auki revittyinä, että jokainen onnenkantamoinen muilla tuntuu vaan kiusalta) en osaa kirjoittaa sellaista onnittelua, joita oikeasti onnelliset ihmiset kirjoittaa. Kirjoitan kuivia sanoja, joilla ei ole merkitystä...jotka on kirjoitettava (ja tunnen itseni aivan kauheaksi ihmiseksi, kun en pysty todella onnellinen olemaan muiden puolesta..ehkä tämä on syynä ettei meille onnea suoda, olen niin kateellinen ja katkera muiden onnesta). Tunnen itseni niiiin ulkopuoliseksi, kun näen noita onnitteluita ja muiden onnea...jotenkin välillä tunnen ulkopuoliseksi täällä blogimaailmassakin, olen niin katkeroitunut ja toivoton...
Tänään selvisi taas muutama onnellinen elämäntapahtuma (miks nekin tulee aaltoina...ja miks minä en koskaan pääse noihin aaltoihin mukaan? Täällä minä kökötän asemalla...muiden hyppiessä juniinsa)