Sitähän tämä on...minun elämääni, ei kenenkään muun. Joten minun kuuluisi elääkin, ei enää odottaa odottamista...odottaa mahdollisuutta odottaa... minun tulisi elää ja tehdä suunnitelmia, ei vaan lykätä kaikkea raskauden mahdollisuuden vuoksi.
Minä olen nyt hakenut töitä, ilmottautunut sijaiseksi kaupungille ja paria paikkaa hakenut,joista voisi tulla vakituisempiakin. Vapaaehtoistyöstä on kurssipäivät tiedossa ja odotankin pian pääseväni jotenkin hyödyntämään omaa kokemusta ja oppimaani toimimalla vapaaehtoisena. Opinnäytetyötä pääsen kunnolla aloittamaan ensi viikolla kun sitä varten tulevat kurssit alkavat.
Lisäksi olen ruvennut "hoitamaan" itseäni...tein ruokavaliooni muutoksia ja huomasint niiden sopivan minulle, joten taidan tällä linjalla jatkaa (en ehkä näin fanaattisen tiukasti, mutta kuitenkin). Ensi viikolla alkaa erilaisten liikuntatuntien kokeilut ja katsotaan jäisikö sieltä pari uutta lajia vakituiseksi harrastukseksi...kokeilut alkavat tankotanssitunnilla. Tankotanssin lisäksi testailen lämpöjoogaa, trx-kurssin (en tarkasti edes tiedä mitä tuo pitää sisällään, mutta ilmaiseksi pääsee niin varmasti kokeilen, maaliskuulla on juoksukurssi ja sen ajattelin käydä, niin saan kunnon startin kevään ja kesän lenkkeilyjä varten...tulis muutenkin kuin kävellen lenkitettyä koirat)
Minulla on muutenkin aika hyvin opinnot suunniteltuna, kevään harjoittelut alkavat pian, syksyn harjoittelupaikka on jo sovittuna...opinnäytetyön teko alkaa ja syksyllä pääsen tekemään sairaanhoitajansijaisuuksia...uraohjus elämä siis lähtee käyntiin. Jospa tässä syksyllä päästäisiin miehen kanssa joku pieni reissu tekemään (kovasti on suunnitelmissa ainakin ja ajattelin kyllä varauksenkin tehdä heti kun rahatilanne antaa periksi niin paljon, että voin matkan maksaakin)
Eli tälläistä tänne, mitä vaihteenvuoksi otan elämäni haltuun ja täytän sen kaikella mahdollisella, etten koko aika surkuttelisi omaa lapsettomuuttani...
(alavatsaa nipistelee ja kipristelee koko ajan, ovulaatio on tuloillaan...ensi viikolla ultra ja tuomio milloin hoidot jatkuu)
Hei siis kävikö niin, että niiden jarrupistosten aikana tuli lisää munarakkuloita ja sen takia hyperstimulaation riski? Miksei niitä kahdeksaa silti voinut kerätä sieltä? Mitä seuraavaksi tapahtuu, seuraavassa luomukierrossako hormoneilla taas kasvatetaan?
VastaaPoistaMä oon kans miettinyt tuota vapaaehtoistyöasiaa. Kaikki mun harrastukset (tai no ei niitä oikeestaan ole) on sellasia, että saan niistä itse jotain, tyyliin liikunnasta terveyttä. Oon miettinut, että jos saisi mentyä johonkin vapaaehtoistyöhön, missä jollain tavalla autetaan ihmisiä, mun maailma saattais alkaa pyöriä vähemmän oman navan ympärillä, mikä vois helpottaa myös näitä lapsettomuuskipuiluja.
Ajatuksen tasolla tuo mulla vasta. Oon vähän huono lähtemään kotoa pois.
Uusi lukija ilmottautuu =)) hauska nimi blogilla =D tervetuloa meitä seuraamaan tutipuu2012.blogspot.fi
VastaaPoistaHilkka, joo jarrujen aikaan kasvo noi 8munasolua..luultavasti mun kierto oli niin vinksahtanut että kun aloitin sumuttelut ei ollut ovulaatio ollut ja näin ollen synarela stimuloi munasarjoja (kaiten), mutta koska mulla tuli kuukautiset normaalisti niin lääkäri epäili ettei ne kasvaneet munasolut olisi käyttökelpoisia ja siksi ei punktiota tehty... Huomenna meen ultraan ja katotaan mitä noi munasolut on tykänny ku oon edelleen synarelaa sumutellu, toivottavasti ovat kurtistuneet pois ja päästäis sit pian piikittelee. Ja jos nyt oikein käsitin niin mennään niin että seuraavassa luomukierrossa sit piikittelen ja tuskin jatkossa enää pitkällä kaavalla mennään ettei toistu tämä show.
VastaaPoistaMä aattelin ton vapaaehtoistyön niin että jos onnistuu niin voisin jonkinlaiseen tukihenkilötoimintaan lähteä mukaan, ja pelalta jo vähän kosiskelivat kevään tukihenkilökoulutukseen mukaan (kierona ajatuksena itsellä sekin että josko ne adoptiossa tykkäis musta hyvää ku vapaaehtoistyötäkin teen...)
No puuh, mikä epäonni. Olipa pyllystä. Sympatiaa lähetän!
VastaaPoistaTotta, mäkin luulen että adoption järjestäjille vapaaehtoistyö olis varmaan plussaa. Jos aloitat vapaaehtoisena, niin raportoitko pliis täällä, onko sillä sun mielestä vaikutusta tuohon omien huolien vaimentamisasiaan? Kiinnostaisi kovasti, mutta epäilen etten saa aktivoiduttua, ellen kuule joltain hyviä kokemuksia.
(Huomaan kuulostavani nuivakkeelta, kun ainoa motivaationi tehdä jotain muiden hyväksi on oma hyvä olo, ja siitäkin tarviin takuut ennen kuin lähden kokeilemaan. Mutta niin nyt vaan taitaa olla.)
Enivei, pikaista luomukierron alkua toivotan.