aaltoja

Olen viimepäivinä miettinyt paljonkin minuutta, mikä tekee minusta minut. Mitä minä olen? Kuka minä olen? Johtuu varmaan siitä että tunnen taas kadottaneeni itseni tähän lapsettomuuteen, en tunne olevani enää mitään...olen vain viallinen, olen jotain mitä kukaan ei halua olla tai kokea. Jotain jolle ei osata sanoa mitään. En haluaisi olla vain lapseton, olen niin paljon muutakin...
Olen nainen, tytär, sisko, ystävä, vaimo. Olen opiskelija, työntekijä, harrastaja. Mutta miksi lapsettomuus määrittelee minua niin paljon, miksi se on se asia minkä annan määritellä itseni?
Tunnen itseni huonommaksi kuin muut naiset, en pysty siihen minkä tulisi olla meille niin luonnollista...mihin meidät on luotu(niinkuin tässä joku päivä sitten kuulin). Voinko siis sanoa itseäni naiseksi, jos en onnistu siinä mihin meidät on luotu? Onko naiseuden mitta se että onnistuu sikiämään? Olenko huono ihminen kun olen niin helvetillisen kateellinen teille onnistuneet?

En vieläkään usko että meillä hoidot jatkuu pitkiin aikoihin, ehkä 2015 on se vuosi kun meitä onnistaa..ehkä ei...ehkä minun pitää vaan alkaa hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat....paskoina, hyväksyä se ettei meistä ehkä ikinä tule vanhempia...

Ehkä kaiken tämän surkeuden takana on vain hormoonit, ne jotka synarela sotkee edelleen...ehkä oikeasti en ole katkera ja kateellinen surkuttelija..ehkä oikeasti olenkin ihminen? Onneksi tämä tulee vaan aaltoina, suurimman osan ajasta voin hyvin ja nauran mieheni kanssa...pohdittiin muuten eilen, että entä jos vaan sekstaillaan ihan pupuina ja katsotaan josko joku niistä kahdeksasta munasolusta päättäisi hedelmöittyä ja tarttua limakalvottomaan kohtuuni ja olla meidän ihmeemme (meille ei siis tullut seksikieltoa tms, koska lääkäri ei usko että mitään voi tapahtua...johtuen juuri olleista kuukautisista)

P.s.olo parempi kun sain purkaa...nyt jo naurattaa omat synkistelyt