ängh

Ei oikein mitään sanottavaa....ei yhtään mitään.
En tiedä mitä pitäisi ajatella, en vaan jaksaisi odottaa...odottaa jotain mikä ei välttämättä ikinä tule toteutumaan.
Tämä kaikki olisi  niin helppo jaksaa, jos oikeasti tietäisi että lopputulos tulee olemaan se että saamme oman lapsen syliimme. Mutta nykyisin en usko siihen, että niin tulisi ikinä käymään...joten miksi minun tulisi vaan odottaa?
No koska en voi tehdä mitään...kroppa ei toimi niinkuin pitää, en pysty sikiämään niinkuin normaalit ihmiset, en edes lääkkeiden avulla...en edes lääkäreiden tekemillä alkioilla. Kyllähän tää maho kroppa onnistuu kyllä toimimaan täysin väärin, ei mennäkään lepotilaan (tuotetaan kystiä ja limakalvoa silloin kun yritetään jarrutella...voin vaan innolla odottaa miten limakalvo kuihtuu ja munasolut samalla kun niitä stimuloidaan toimimaan...)
Ja joo tuntuis kierto lähentyvän loppuaan tän epätoivoisen asenteen tultua kuvioihin...

P.S.opinnäyte etenee, nyt ois yhteistyösopimukset kirjoiteltava ja arvatkaas mitä...mä pääsen aloittamaan mun työn!!!! Ja huomenna on työhaastattelu (uraohjus...musta tulee uraohjus...)