Vaikka itselleni lupasin, etten rupea murehtimaan...märehtimään tai liikoja pelkäämään, niin pakko myöntää kyllä minä pelkään...pelkään negatiivistä tulosta, pelkään ettei pakkasukot selviä sulatuksesta.
Oireita ei pahemmin ole tarvinnut analysoida, kun ei niitä oikeestaan ole...alkuun munasarjaan koski, ei enää...tissit on välillä vähän arat, mutta ei normaalia loppukiertoa ihmeellisemmin...menkkamaisia jomotuksia on makuultaan ollessa, muuten ei oikeestaan jomottele...iltaisin nipistelee alavatsaa...turvotusta ei ole, paino pikemminkin tippunut,mutta tämä johtuu ihan siitä että kävelen päivittäin noin 10km ja litkin vettä säännöllisesti (eikä karkkilakostakaan ole haittaa ollut). Eli ihan päinvastoin kuin syksyn hoidossa...toivon kovasti että tuloskin olisi päinvastainen ♥
Vielä viikko olisi jännitettävää...haluaisin uskoa onnistumiseen, mutta tuo oireettomuus huolestuttaa...
Pelko on varmasti tässä ihan luonnollinen reaktio. Tässä täytyy varmaan ottaa yksi pelko kerrallaan, ettei mene ihan mahottomaksi. Nyt pelätään sitä testipäivää ja pelkää sitten myöhemmin niitä muita juttuja. Jos käy peikkomainen flaksi, niin ehkä nuo myöhemmät pelot unohtuu kertarysäyksellä positiivisen testin jälkeen (ainakin vähän pitemmäksi aikaa).
VastaaPoistapiina jatkuu...
Tekisi mieli sanoa, että älä huolehdi. Mutta tiedän sen olevan mahdottomuus. Miten voi olla huolehtimatta, kun samalla toivoo ja pelkää?
VastaaPoistaVoimaa ja positiivista mieltä päiviisi! Toivon ihan hirveästi, että positiivisen piinailusi päättäisi positiivinen raskaustesti <3