Olen tämän tekstin julkaisua pähkäillyt pitkään...ja vieläkin vähän epäröin...mutta kun on jo kirjoitettu niin julkaistaan, toivon kovasti etten hirveän pahasti ketään loukkaa tai pahoita mieltä, se ei ole tarkoitus.
Miksi minun pitäisi olla onnellinen muiden plussista? Kun minua ei edes huvita lukea niitä uutisia...minua ahdistaa lukea miten onnellisia toiset ovat (ne jotka vihdoin ovat saaneet plussansa). Valitettavasti vaan iso osa lukemista blogeistani on muuttunut lapsettomuusblogista odotusblogiksi...enkä ole vielä ainakaan pystynyt (kehdannut) poistaa niitä lukulistalta, vaikken enää niitä luekkaan.
Haluaisin olla onnellinen toisten puolesta, mutten ole...haluaisin että onnitteluni olisivat muuta kuin tyhjiä sanoja, joita sanotaan kun muut saavat hyviä uutisia. En pysty ymmärtämään, miksi meille ei tule hyviä uutisia, kun muille tulee (ja kyllä hitossa ne alkaa olla meiltä pois ku kaikki muut sikiää).
En oikeastaan ole katkera...jokseenkin koen vääryyttä, mun mielestä on väärin ettei meillä voida onnistua, on väärin ettei meidän ivf-hoidot onnistu...on niin helvetin väärin ettei meillä onnistu ja toiset plussaa ilman hoitoja...ja on niin pirun väärin ettei mistään saa minkäänlaista toivoa tulevaan...ei yhtään mistään.
Pitää kaiten keskittyä kouluun ja uraan, unohtaa nämä haaveet ja haudata tämä blogi...
Tänään toooooodella huono päivä, päätä särkee, kylkeen koskee ja menkat taitaa vihdoin alkaa...liikaa muistutuksia omista vajavaisuuksista
Allekirjoitan myös ajatuksesi. Olen niin katkera ja kateellinen, valitettavasti. Toivottavasti huominen on parempi päivä. Hurjasti voimia.
VastaaPoistaBlogin kirjoittaminen ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien taipaleen seuraaminen on tiettyyn rajaan asti helpottavaa ja tuntuu hyvältä. Sitten... Sitten kun huomaa olevansa pitkän blogilistan ainoa ilman plussaa..
VastaaPoistaMinä tiedän miltä sinusta tuntuu. Minä suorastaan vihasin ihmisiä, jotka kehtasivat sen plussan saada ennen meitä. Ja kun blogimaailma, keskustelupalstojen lapsettomuusosiot, IRL oli täynnä vaan "ihmeitä" ja plussia tuli vaikka minkälaiseen tilanteeseen. Vaan ei meille.
Meidän tarina lopulta päättyi onnellisesti, mutta se seitsemän pitkää ja mustaa vuotta ennen sitä... :(
Toivo on ehkä yksi pahimmista asioista, sillä se pitää hengissä sen jatkuvan tietoisuuden siitä, kuinka jokapäivä jää jostain paitsi.
Minua helpotti, kun unohdin koko blogin hyväksi toviksi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää täydestä sydämestäni! <3
Mä sivuutan noi uutiset tuumamalla "aha". Eikä huvittais muillekaan hehkuttaa. Blogin pitäminen loppuu siihen, kun pääsen toiselle kolmannekselle. Silloin on saatu tulokset istukaspunktiosta enkä ole joutunut keskeytykseen. Siihen asti kirjoitan mitä kirjoitan. Olen ajatellut, että olisi hienoa olla kirjoittamatta plussauksesta ja kertoa vain, että saan pitää raskauteni, ainakin toistaiseksi. Mutta aika näyttää mitä tapahtuu.
VastaaPoistaAi niin, ja joskus kyllä vituttaa toisten plussaukset.
älä pliis kuitenkaan kirjoittamista lopeta... Viikonloppuna luin sun tekstisi lyhyestä oppimäärästä lapsettomuuteen miehelleni ääneen. Sitten keskustelimme siitä, että kun lukee toisten lapsettomien blogeja niin tämä meidän tapa tehdä lasta tuntuu siltä ainoalta oikealta ja normaalilta tavalta tehdä lapsi. En mä ainakaan tiedä tai haluakaan tietää onko jotain muita tapoja.
VastaaPoistaJa sun teksti osu niinku nyrkki silmään, pallo reikään, lusikka puuroon... ja mitä noita nyt vertauksia onkaan.
Mä kestän, kun säkin kestät. Ja sitten ku sä et kestä, niin mä kestän. ja jos kumpikaan meistä ei kestä tätä, niin sitten on täällä asemalla muitakin vielä. Ja teidän takia täällä jaksaa olla. Vaikka joskus haluaakin mennä yksin itkemään roskiksen taakse. Voimarutistus!
Anteeksi nyt vaan, mutta minusta tuntuu äärettömän tyhmältä, että piinaat itseäsi toisten plussauutisilla vain sen takia, että "et ole pystynyt(kehdannut)" niitä poistaa.
VastaaPoistaSilloin voi omasta pahasta olosta vain syyttää itseään, älä nyt hyvä ihminen lisää omaa pahaa oloasi lukemalla toisten onnesta!
En minä ainakaan odota, että kukaan riemusta kiljuu meidän plussauksista (onnitella saa jos siltä tuntuu, kuten kait yleisiin hyviin tapoihin kuuluu), Se on meidän perheen onni, josta nyt esim. isovanhemmat saavat pienen osansa. Sen onnen haluankin pitää meidän yksinoikeutuksena.
Tuntuu siltä, kuin olisi kaksi maailmaa. Me täällä synkällä puolella ja toiset sitten aurinkoisella puolella. Ja välillä se on niin pienestä kiinni, että jotkut hyppää sinne aurinkoiselle puolelle.
VastaaPoistaMä uskon, että moni lapsettomuudesta kärsinyt ja raskautunut ymmärtää, ettei sitä vaan jaksa monien epäonnistumisten jälkeen aidosti olla onnellinen muiden puolesta. Pitäisi joskus saada olla onnellinen omasta puolestaankin. Siinä kyllä kieltämättä tulee sellainen olo, että missä se oma onni on? Koska siitä saa iloita, kun niistä omista onnentuntemuksistaan muutkin iloitsee. Ei sellaista ihmistä olekaan, joka jaksaisi rämpiä tätä lapsettomuutta läpi ja vaan iloita tuttujen ja tuntemattion raskauksista.
Me ollaan täällä blogimaailmassa itseämme ja toisia, vertaisimme varten. Ethän lopeta kirjoittamista, ethän?
<3
Tutut on tuntemukset. Vaikka täällä hoidot ovat vasta edessä päin, silti on vaikeaa tuntea onnea muiden puolesta, oli sitten kyseessä luomuplussa tai hoidoilla saatu. En edes uskalla ajatella, miten paljon vähemmän jaksan muiden puolesta iloita, jos itsellä aikaa edelleen vaan kuluu ja hoidot eivät tuota tulosta.
VastaaPoistaNyt kun blogimaailmassa on tuo plussa-aalto käynnissä, vaatii jo pelkkä muiden blogien lukeminen tietynlaisen mielentilan - ihan paskassa fiiliksessä niitä ei kannata edes vilkaista, kun ei tiedä kuka siellä taas tänään on plussannut...
Anteeks vaan, mut jos lapsen saaminen on sulle tärkeintä maailmassa, niin miksi et edesauttaisi sitä prosessia tekemällä omalta osaltasi kaiken minkä vaan voit. Alota nyt vaikka noista liikakiloista. Luulis että suurempi mahdollisuus omaan lapseen olis riittävän suuri motivaattori.
VastaaPoistaSamaa mietin minä kuin edellenkin.... Tahdonvoimalla vaan tiputtamaan noi liikakilot ja samalla varmasti mahdollisuudet lapsen saamiseen parantuu. Eikö nyt olisi hyvä hetki aloittaa elämäntaparemontti? Itse selittämättömästä lapsettomuudesta kärsineenä olisin kyllä tehnyt mitä tahansa parantaakseni hedelmällisyyttäni. Harmi vaan, että mitään en voinut tehdä, kun kaikki tuntui olevan kunnossa, vaikka lasta ei näkynytkään..... Ja noi kilot olisi kyllä hyvä pudottaa ihan sun itseskin takia. Jos tuletkin pian raskaaksi, niin kilot varmaan jäävät ja niitä on pienen lapsen kanssa entistä vaikeampi tiputtaa. Ei muuta kuin hommaamaan oma pt ja siitä se lähtee! Tsemppiä!
VastaaPoistaSuurin osa kiloista on tullut viime vuosina eri hormooneja popsiessa. Lapsia ei siunaantunut 20kg laihempana ennen kuin mitään tutkittiinkaan. Ja kyllähän tässä on jo lähes 10kg on tiputettu. Tiedän kyllä että pudotettavaa on,mutta en usko sen meille lasta tuovan...olo kyllä paranee ja on parantunutkin. (Ja pakko sanoa ettei oikeasti ole varaa pt:tä hommata)
VastaaPoistahmph.. miksi sitten jotkut painavammat onnistuu? Ei se pelkästään ylipainosta ole kiinni! (joo joo... voi auttaa ja voi auttaa, ihan niinku greippimehu, stressittömyys, foolihappo jne jne jne.) Kiitos ja anteeksi. terveisin: BMI 23,9
VastaaPoistaJa tuntuu ihan yhtä helposti/vaikeasti plussaavan ivf:ssä nuo uhkeammatkin leidit, joten...
Joo. Eihän se täysin painoon sidoksissa olekaan, mutta kyllä se on ensimmäisten asioiden joukossa (ainakin julkisella puolella) johon takerrutaan. Merkittävä ylipaino tai vastaavasti alipaino. Ja varmasti heikentää raskautumisen mahdollisuutta sellaiselle jolla on ongelmia raskautumisen kanssa muutenkin. Se painii ihan eri sarjassa kun greippimehut ym.
VastaaPoistaJa voin sanoa itse bmi 19 omaavana, että ne raskauskilot on valtava fyysinen taakka. Ei kestä edes ajatella miten raskasta olisi valmiiksi ylipainoiselle kestää loppuraskauden vaivat. Saati sitten synnytys ja kaikki komplikaatioiden riskit, jotka kasvaa merkittävästi ylipainoisilla.
Enpä minäkään muiden puolesta osaa olla onnellinen täällä blogimaailmassa, kateellinen olen, sen voin myöntää. Tällä hetkellä kirjoittelen eräällä palstalla ja mietityttää sekin, tuntuu et ihan kaikki saa sen plussan, minä en. Ei huvita lukea muiden oireista tai katella plussatikkujen kuvia. Joten sallittakoon meille nämä tunteet.
VastaaPoistaNo mun kohdalla ei puututtu ylipainoon julkisella, mutta ei sitä ollutkaan näissä määrin kun sinne ajauduttiin...eli edelleen näin kamalaksi noi lukemat on päässy viimesen parin vuoden aikana, kun on pämpätty hormooneja erimuodoissa, surkuteltu jokaista epäonnistunutta hoitoa syömällä jne. Kuitenkin ennen tuota +20kg, olin normaalipainoinen (ylärajoilla, mutta..) ja ilman ehkäisyä oltiin oltu kolmatta vuotta (josta reilu vuosi oltiin tosissaan yritetty...tikutettu oviksia jne). En nyt tiedä onko kirjoituksistani vai mistä tullut sellainen kuva etten yrittäisi tiputtaa painoani tai olisin hirveän tyytyväinen tähän tilanteeseen? Tai en käsittäisi että ylipaino voi vaikuttaa raskautumiseen tai etten ymmärtäisi obesiteetin vaikutuksia raskauteen ja kaikkia vaikeuksia se mukanaan tuo.
VastaaPoistaEn todellakaan halua nyt puolustella omaa painoani tai sitä etten nyt ole niissä mitoissa missä pitäisi olla, tämä blogi ei ole sitä varten. Painoa pudotan koko ajan, mutta se nyt ei hirveän nopea projekti ole...koska kuitenkin tarkoitus on muuttaa elämäntapoja, ei vaan paastota kiloja pois ja samantein niitä saada takaisin kun paasto on ohi. Opiskelijana (ja osa-aikatyöläisenä) ei hirveästi ole ylimääräistä rahaa pistää mihinkään personal trainereihin ja koska yritän töitä tehdä koulun ohella niin aikaa jokapäiväiseen extra kuntoiluun ei aina löydy. Kuitenkin joka päivä lenkkeilen koirien kanssa tunnista kahteen ja kaikki välimatkat kuljen kävellen, viimeisen puolen vuoden aikana olen jättänyt ruokavaliostani pois sokerin ja eläinperäiset rasvat ja muutenkin muokannut sitä terveellisemmäksi...en enää tiedä mitä tähän sitten muuttaisi, kun ruokavalio on terveellinen ja liikuntaa tulee...valitettavasti paino ei silti tipu montaa kiloa kuukaudessa, joten aikaa tässä menee.
Anteeksi kaikki Anonyymit, mutta läskit nyt saa muutenkin ihan hirveetä mulkoilua ja ihmettelyä osakseen, että ei uskois niiden omaavan omaa järkeä ollenkaan. Syyllistetään Feeniksiä nyt vielä silläkin, kun ei edes lapsettomuus ole tarpeeksi suuri motivaattori ärhäkälle laihduttamiselle.
VastaaPoistaJos jossakin olisi se 100% lupaus, että käsillään kävely auttaa raskautumaan, niin mä kävelisin pelkästään käsilläni. Mutta kun mistään tekemisestä tai tekemättä jättämisestä ei ole välttämättä mitään apua tähän asiaan, niin elämä vain muotoutuu sellaiseksi kuin se muotoutuu.
Ei täällä Feeniks tartte kellekään selitellä mitään. Kirjoitat niistä asioista, jotka mielessä on. Ne jotka kuvittelee, että blogin ja oikean elämän välillä olisi minkäänlaista yhtälyysmerkkiä saavat jäädä täysin omaan arvoonsa.
Suosittelen tutustumaan Antti Heikkilän diettiin. Ihan kokemuksesta voin sanoa että sillä on valtava vaikutus mielialaan. Tiedän itse myös sellaisen ihmisen, joka on pystynyt jättämään diabeteslääkityksen tämän dietin myötä. Miksi ei siis kokeilla olisiko siitä apua tässäkin. Siihen vielä lisäksi se, että paino putoaa ennätysvauhtia tällä tavalla! Tsemppiä!
VastaaPoistaPs. (Tiedän ettet välttämättä halua kuulla tätä) Serkkuni, joka on pahasti ylipainoinen plussasi luomusti monen vuoden hoitojen jälkeen kun vihdoinkin luovuttivat ja päättivät hyväksyä ettei heille lasta ikinä suoda. Ei kannata menettää toivoa vaikka tuntuu mahdottomalta!
Eikö tuossa p.s:ssä nimenomaan ole ohje, että kannattaa luopua toivosta, kun sitten se luomuplussa tulee?
PoistaAnteeksi. Mutta ei tämä ole mikään uusi iloinen uutinen näiden asioiden kanssa pyöriville. :(
Vaikken tällä hetkellä kauhean katkera itse olekkaan (vielä), niin siivosin kyllä kylmän viileästi raskausblogit lukuluettelostani... Minulla on oikeus niin tehdä, koska se on MINUN blogini. Feeniks, muista ajatella itseäsi, älä aina vaan muiden tunteita.
VastaaPoistaTerapeutti sanoi minulle joskus, että ei niistä muiden onnista/plussista tarvitse itse olla iloinen ja pystyä onnittelemaan! Ja se on ok. Itse tässä tietää mihin pystyy ja kykenee ja toimii sen mukaan :) Voimia!
VastaaPoista